Jobin 36
1 Elihu puhui vielä ja sanoi:
Još govori Elijuj i reèe:
2 Odota vielä vähä, minä osoitan sinulle sen; sillä minulla on vielä nyt jotakin Jumalan puolesta sanomista.
Potrpi me malo, i pokazaæu ti, jer još ima što bih govorio za Boga.
3 Minä tuon minun ymmärrykseni kaukaa, ja osoitan, että minun Luojani on hurskas.
Poèeæu izdaleka besjedu svoju, i pokazaæu da je tvorac moj pravedan.
4 Sillä minun puheessani ei tosin ole petosta, minun ymmärrykseni on vilpitöin sinun edessäs.
Doista, neæe biti lažne rijeèi moje, kod tebe je koji pravo misli.
5 Katso, Jumala on voimallinen, ei kuitenkaan hän ketään hylkää: Hän on voimallinen sydämensä väestä.
Gle, Bog je silan, ali nikoga ne odbacuje, silan je snagom srèanom.
6 Jumalatointa ei hän varjele, vaan auttaa köyhää oikeuteen.
Ne da živjeti bezbožniku, a nevoljnicima èini pravdu.
7 Ei hän käännä silmiänsä pois hurskaasta: hän on myös kuningasten kanssa istuimella: hän antaa heidän pysyä alinomati, että he korkiaksi tulevat.
Ne odvraæa od pravednika oèiju svojih, nego još s carevima na prijesto posaðuje ih navijek, te se uzvišuju.
8 Ja ehkä vangit olisivat jalkapuussa, ja sidottuna surkeuden köysillä:
Ako li su okovani u puta i svezani užima nevoljnièkim,
9 Niin hän ilmoittaa heille heidän työnsä ja rikoksensa, että he ovat tehneet väkivaltaa,
Tada im napominje djela njihova i bezakonja njihova kako su silna.
10 Ja avaa heidän korvansa kuritukseen, ja sanoo heille, että he kääntyisivät pois vääryydestä.
I otvora im uho da bi se popravili, i govori im da se vrate od bezakonja.
11 Jos he kuulevat ja palvelevat häntä, niin he hyvissä päivissä vanhenevat ja ilolla elävät.
Ako poslušaju i stanu mu služiti, dovršuju dane svoje u dobru i godine svoje u radosti.
12 Jos ei he kuule, niin he kaatuvat miekalla, ja hukkuvat ennenkuin he sen havaitsevat.
Ako li ne poslušaju, ginu od maèa i umiru s bezumlja.
13 Ulkokullatut kartuttavat vihan: ei he huuda, kuin he vankina ovat;
A koji su licemjerna srca, navlaèe gnjev i ne vièu kad ih poveže;
14 Niin heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, ja heidän elämänsä huorintekiäin seassa.
Umire u mladosti duša njihova i život njihov meðu kurvama.
15 Mutta vaivaista auttaa hän vaivaisuudessa, ja avaa köyhäin korvan murheessa.
Izbavlja nevoljnika iz nevolje njegove i otvora mu uho u muci.
16 Hän tempaa sinunkin ahdistuksen kidasta avaruuteen, jolla ei pohjaa ole; ja sinun pöydälläs on lepo, täytetty kaikella hyvällä.
Tako bi i tebe izveo iz tjeskobe na prostrano mjesto, gdje ništa ne dosaðuje, i mirni sto tvoj bio bi pun pretiline.
17 Ja sinä olet täydellisesti havaitseva jumalattoman tuomion; mutta tuomio ja oikeus vahvistaa sinun.
Ali si zaslužio sud bezbožnièki; i sud i pravda snaðe te.
18 Katso, ettei viha ole vietellyt sinua voimassas, eli suuret lahjat ole kääntäneet sinua.
Doista, gnjev je na tebi; gledaj da te ne odbaci u karanju, te te veliki otkup neæe izbaviti.
19 Luuletkos hänen huolivan jalouttas, kultaa eli jonkun väkevyyttä ja varaa?
Hoæe li gledati na tvoje bogatstvo? neæe ni na zlato ni na kaku silu blaga tvojega.
20 Ei sinun tarvitse ikävöidä yötä, karatakses ihmisten päälle siallansa.
Ne uzdiši za noæu u koju narodi odlaze na svoje mjesto.
21 Kavahda sinuas, ja älä käännä sinuas vääryyteen, niikuin sinä surkeuden tähden ruvennut olet.
Èuvaj se da ne pogledaš na taštinu i voliš nju nego nevolju.
22 Katso, Jumala on korkia voimassansa: kuka on senkaltainen opettaja kuin hän on?
Gle, Bog je najviši svojom silom, ko je uèitelj kao on?
23 Kuka tutkii hänen tiensä? ja kuka sanoo hänelle: sinä teet väärin?
Ko mu je odredio put njegov? ili ko æe mu reæi: èiniš nepravo?
24 Muista, ettäs ylistät hänen töitänsä, niinkuin ihmiset veisaavat.
Opominji se da velièaš djela njegova, koja gledaju ljudi.
25 Sillä kaikki ihmiset sen nähneet ovat: Ihmiset näkevät sen kaukaa.
Svi ljudi vide ih, svaki ih gleda izdaleka.
26 Katso, Jumala on suuri, ja emme tiedä sitä: hänen vuosilukunsa ovat arvaamattomat.
Gle, Bog je velik, i ne možemo ga poznati, broj godina njegovijeh ne može se dokuèiti.
27 Sillä hän tekee veden pieniksi pisaroiksi, ja ajaa pilvensä kokoon sateeksi,
Jer on steže kaplje vodene, koje liju dažd iz oblaka njegovijeh;
28 Että pilvet pisaroitsevat ja vuotavat vahvasti ihmisten päälle.
Kad teku oblaci, kaplju na mnoštvo ljudsko.
29 Koska hän aikoo hajoittaa pilvensä ja majansa jylinän.
I ko bi razumio prostor oblacima i grmljavu u šatoru njegovu?
30 Katso, niin hän levittää valkeutensa sen päälle, ja peittää meren syvyyden.
Kako prostire nad njim svjetlost svoju, i dubine morske pokriva?
31 Sillä näillä tuomitsee hän kansan; ja antaa ruokaa runsaasti.
Tijem sudi narodima, daje hrane izobila.
32 Hän kätkee valkeuden käsissänsä, ja käskee sen palata.
Rukama zaklanja svjetlost, i nareðuje koga da srete,
33 Sen ilmoittaa hänen lähimmäisensä, joka on pitkäisen viha pilvissä.
Javljajuæi prema njemu dobru volju svoju, i prema stoci i prema rodu zemaljskom.
