Jobin 36
1 Elihu puhui vielä ja sanoi:
addens quoque Heliu haec locutus est
2 Odota vielä vähä, minä osoitan sinulle sen; sillä minulla on vielä nyt jotakin Jumalan puolesta sanomista.
sustine me paululum et indicabo tibi adhuc enim habeo quod pro Deo loquar
3 Minä tuon minun ymmärrykseni kaukaa, ja osoitan, että minun Luojani on hurskas.
repetam scientiam meam a principio et operatorem meum probabo iustum
4 Sillä minun puheessani ei tosin ole petosta, minun ymmärrykseni on vilpitöin sinun edessäs.
vere enim absque mendacio sermones mei et perfecta scientia probabitur tibi
5 Katso, Jumala on voimallinen, ei kuitenkaan hän ketään hylkää: Hän on voimallinen sydämensä väestä.
Deus potentes non abicit cum et ipse sit potens
6 Jumalatointa ei hän varjele, vaan auttaa köyhää oikeuteen.
sed non salvat impios et iudicium pauperibus tribuit
7 Ei hän käännä silmiänsä pois hurskaasta: hän on myös kuningasten kanssa istuimella: hän antaa heidän pysyä alinomati, että he korkiaksi tulevat.
non aufert a iusto oculos suos et reges in solio conlocat in perpetuum et illi eriguntur
8 Ja ehkä vangit olisivat jalkapuussa, ja sidottuna surkeuden köysillä:
et si fuerint in catenis et vinciantur funibus paupertatis
9 Niin hän ilmoittaa heille heidän työnsä ja rikoksensa, että he ovat tehneet väkivaltaa,
indicabit eis opera eorum et scelera eorum quia violenti fuerint
10 Ja avaa heidän korvansa kuritukseen, ja sanoo heille, että he kääntyisivät pois vääryydestä.
revelabit quoque aurem eorum ut corripiat et loquetur ut revertantur ab iniquitate
11 Jos he kuulevat ja palvelevat häntä, niin he hyvissä päivissä vanhenevat ja ilolla elävät.
si audierint et observaverint conplebunt dies suos in bono et annos suos in gloria
12 Jos ei he kuule, niin he kaatuvat miekalla, ja hukkuvat ennenkuin he sen havaitsevat.
si autem non audierint transibunt per gladium et consumentur in stultitia
13 Ulkokullatut kartuttavat vihan: ei he huuda, kuin he vankina ovat;
simulatores et callidi provocant iram Dei neque clamabunt cum vincti fuerint
14 Niin heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, ja heidän elämänsä huorintekiäin seassa.
morietur in tempestate anima eorum et vita eorum inter effeminatos
15 Mutta vaivaista auttaa hän vaivaisuudessa, ja avaa köyhäin korvan murheessa.
eripiet pauperem de angustia sua et revelabit in tribulatione aurem eius
16 Hän tempaa sinunkin ahdistuksen kidasta avaruuteen, jolla ei pohjaa ole; ja sinun pöydälläs on lepo, täytetty kaikella hyvällä.
igitur salvabit te de ore angusto latissime et non habentis fundamentum subter se requies autem mensae tuae erit plena pinguedine
17 Ja sinä olet täydellisesti havaitseva jumalattoman tuomion; mutta tuomio ja oikeus vahvistaa sinun.
causa tua quasi impii iudicata est causam iudiciumque recipies
18 Katso, ettei viha ole vietellyt sinua voimassas, eli suuret lahjat ole kääntäneet sinua.
non te ergo superet ira ut aliquem opprimas nec multitudo donorum inclinet te
19 Luuletkos hänen huolivan jalouttas, kultaa eli jonkun väkevyyttä ja varaa?
depone magnitudinem tuam absque tribulatione et omnes robustos fortitudine
20 Ei sinun tarvitse ikävöidä yötä, karatakses ihmisten päälle siallansa.
ne protrahas noctem ut ascendant populi pro eis
21 Kavahda sinuas, ja älä käännä sinuas vääryyteen, niikuin sinä surkeuden tähden ruvennut olet.
cave ne declines ad iniquitatem hanc enim coepisti sequi post miseriam
22 Katso, Jumala on korkia voimassansa: kuka on senkaltainen opettaja kuin hän on?
ecce Deus excelsus in fortitudine sua et nullus ei similis in legislatoribus
23 Kuka tutkii hänen tiensä? ja kuka sanoo hänelle: sinä teet väärin?
quis poterit scrutari vias eius aut quis ei dicere operatus es iniquitatem
24 Muista, ettäs ylistät hänen töitänsä, niinkuin ihmiset veisaavat.
memento quod ignores opus eius de quo cecinerunt viri
25 Sillä kaikki ihmiset sen nähneet ovat: Ihmiset näkevät sen kaukaa.
omnes homines vident eum unusquisque intuetur procul
26 Katso, Jumala on suuri, ja emme tiedä sitä: hänen vuosilukunsa ovat arvaamattomat.
ecce Deus magnus vincens scientiam nostram numerus annorum eius inaestimabilis
27 Sillä hän tekee veden pieniksi pisaroiksi, ja ajaa pilvensä kokoon sateeksi,
qui aufert stillas pluviae et effundit imbres ad instar gurgitum
28 Että pilvet pisaroitsevat ja vuotavat vahvasti ihmisten päälle.
qui de nubibus fluunt quae praetexunt cuncta desuper
29 Koska hän aikoo hajoittaa pilvensä ja majansa jylinän.
si voluerit extendere nubes quasi tentorium suum
30 Katso, niin hän levittää valkeutensa sen päälle, ja peittää meren syvyyden.
et fulgurare lumine suo desuper cardines quoque maris operiet
31 Sillä näillä tuomitsee hän kansan; ja antaa ruokaa runsaasti.
per haec enim iudicat populos et dat escas multis mortalibus
32 Hän kätkee valkeuden käsissänsä, ja käskee sen palata.
in manibus abscondit lucem et praecipit ei ut rursus adveniat
33 Sen ilmoittaa hänen lähimmäisensä, joka on pitkäisen viha pilvissä.
adnuntiat de ea amico suo quod possessio eius sit et ad eam possit ascendere
