Jobin 36
1 Elihu puhui vielä ja sanoi:
Vierde rede: mag de mens God ter verantwoording roepen? Elihoe vervolgde, en sprak:
2 Odota vielä vähä, minä osoitan sinulle sen; sillä minulla on vielä nyt jotakin Jumalan puolesta sanomista.
Heb nog een weinig geduld, en ik zal u onderrichten, Want er valt nog genoeg ten gunste van de Godheid te zeggen;
3 Minä tuon minun ymmärrykseni kaukaa, ja osoitan, että minun Luojani on hurskas.
Ik wil mijn kennis tot het uiterste voeren, Om mijn Schepper te rechtvaardigen.
4 Sillä minun puheessani ei tosin ole petosta, minun ymmärrykseni on vilpitöin sinun edessäs.
Neen, mijn woorden liegen niet: Ge hebt met iemand te doen, die het eerlijk meent.
5 Katso, Jumala on voimallinen, ei kuitenkaan hän ketään hylkää: Hän on voimallinen sydämensä väestä.
Ja, God is groot: Hij veracht den rechtschapene niet;
6 Jumalatointa ei hän varjele, vaan auttaa köyhää oikeuteen.
Machtig: Hij laat den boze niet leven! Hij verschaft aan de verdrukten hun recht,
7 Ei hän käännä silmiänsä pois hurskaasta: hän on myös kuningasten kanssa istuimella: hän antaa heidän pysyä alinomati, että he korkiaksi tulevat.
Van de rechtvaardigen wendt Hij zijn ogen niet af; Hij zet ze bij koningen op de troon, Hoog plaatst Hij hun zetel voor eeuwig!
8 Ja ehkä vangit olisivat jalkapuussa, ja sidottuna surkeuden köysillä:
Maar worden zij in boeien geklonken, In koorden van ellende gevangen,
9 Niin hän ilmoittaa heille heidän työnsä ja rikoksensa, että he ovat tehneet väkivaltaa,
Dan brengt Hij hun daardoor hun gedrag onder het oog, En hun zonden uit hoogmoed ontstaan;
10 Ja avaa heidän korvansa kuritukseen, ja sanoo heille, että he kääntyisivät pois vääryydestä.
Zo opent Hij hun oor ter belering, En vermaant ze, zich van hun ongerechtigheid te bekeren.
11 Jos he kuulevat ja palvelevat häntä, niin he hyvissä päivissä vanhenevat ja ilolla elävät.
Wanneer ze dan luisteren, en Hem weer dienen, Dan slijten ze hun dagen in geluk, Hun jaren in weelde;
12 Jos ei he kuule, niin he kaatuvat miekalla, ja hukkuvat ennenkuin he sen havaitsevat.
Maar wanneer ze niet willen horen, Dan gaan ze heen naar het graf, En komen om door onverstand.
13 Ulkokullatut kartuttavat vihan: ei he huuda, kuin he vankina ovat;
En de verstokten, die er toornig om worden, En niet smeken, als Hij ze bindt:
14 Niin heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, ja heidän elämänsä huorintekiäin seassa.
Zij sterven al in hun jeugd, Hun leven vliedt heen in de jonge jaren.
15 Mutta vaivaista auttaa hän vaivaisuudessa, ja avaa köyhäin korvan murheessa.
Hij redt dus den ellendige door zijn ellende, En opent zijn oor door zijn nood!
16 Hän tempaa sinunkin ahdistuksen kidasta avaruuteen, jolla ei pohjaa ole; ja sinun pöydälläs on lepo, täytetty kaikella hyvällä.
Zo trekt Hij ook u uit de muil van ellende Inplaats daarvan zal het onbekrompen overvloed zijn, En het genot van een dis, met vette spijzen beladen.
17 Ja sinä olet täydellisesti havaitseva jumalattoman tuomion; mutta tuomio ja oikeus vahvistaa sinun.
Maar oordeelt gij geheel als een boze zijn gericht zal u treffen,
18 Katso, ettei viha ole vietellyt sinua voimassas, eli suuret lahjat ole kääntäneet sinua.
Pas dus op, dat de wrevel u geen straf komt brengen, Waarvan de grootste losprijs u niet zou ontslaan;
19 Luuletkos hänen huolivan jalouttas, kultaa eli jonkun väkevyyttä ja varaa?
Uw smeken tot Hem in de nood niets bereiken Al doet ge het ook uit al uw kracht.
20 Ei sinun tarvitse ikävöidä yötä, karatakses ihmisten päälle siallansa.
Laat de dwaasheid u toch niet bedriegen Om u te verheffen met hen, die wijs willen zijn;
21 Kavahda sinuas, ja älä käännä sinuas vääryyteen, niikuin sinä surkeuden tähden ruvennut olet.
Wacht u ervoor, u tot de zonde te wenden, Want hierdoor juist werdt gij door ellende bezocht!
22 Katso, Jumala on korkia voimassansa: kuka on senkaltainen opettaja kuin hän on?
Zie, God is groot door zijn kracht: Wie is heerser als Hij?
23 Kuka tutkii hänen tiensä? ja kuka sanoo hänelle: sinä teet väärin?
Wie schrijft Hem zijn weg voor, Wie zegt: Gij handelt verkeerd?
24 Muista, ettäs ylistät hänen töitänsä, niinkuin ihmiset veisaavat.
Denk er aan, dat ook gij zijn daden verheft, Die de stervelingen moeten bezingen,
25 Sillä kaikki ihmiset sen nähneet ovat: Ihmiset näkevät sen kaukaa.
Die iedere mens moet overwegen, Ieder mensenkind van verre beschouwt.
26 Katso, Jumala on suuri, ja emme tiedä sitä: hänen vuosilukunsa ovat arvaamattomat.
Zie, God is groot: wij begrijpen Hem niet, Het getal van zijn jaren is zelfs niet te schatten!
27 Sillä hän tekee veden pieniksi pisaroiksi, ja ajaa pilvensä kokoon sateeksi,
Hij trekt uit de zee de druppels omhoog, Vervluchtigt de regen tot zijn nevel,
28 Että pilvet pisaroitsevat ja vuotavat vahvasti ihmisten päälle.
Die de wolken naar beneden doet stromen, En op alle mensen doet storten;
29 Koska hän aikoo hajoittaa pilvensä ja majansa jylinän.
Wie begrijpt de sprei van de wolken En de gedaante van zijn tent?
30 Katso, niin hän levittää valkeutensa sen päälle, ja peittää meren syvyyden.
Zie, Hij spreidt zijn nevel uit over de zee, En houdt haar kolken bedekt.
31 Sillä näillä tuomitsee hän kansan; ja antaa ruokaa runsaasti.
Want daarmee spijst Hij de volken En geeft Hij voedsel in overvloed.
32 Hän kätkee valkeuden käsissänsä, ja käskee sen palata.
In zijn handen verbergt Hij de bliksem, En zendt hem af op zijn doel;
33 Sen ilmoittaa hänen lähimmäisensä, joka on pitkäisen viha pilvissä.
Zijn strijdkreet kondigt Hem aan, Zijn woede ontketent de storm!
