Jobin 34

1 Ja Elihu vielä sanoi:

ED Elihu proseguì a parlare, e disse:

2 Te taitavat, kuulkaat minun puhettani, ja te ymmärtäväiset, ottakaat korviinne.

[Voi] savi, udite i miei ragionamenti; E [voi] intendenti, porgetemi l'orecchio.

3 Sillä korva koettelee puheen, ja suu maistaa ruan.

Perciocchè l'orecchio esamina i ragionamenti, Come il palato assapora ciò che si deve mangiare.

4 Valitkaamme meillemme oikeus, tietääksemme keskenämme, mikä hyvä on.

Proponiamoci la dirittura, Giudichiamo fra noi che cosa [sia] bene.

5 Sillä Job on sanonut: minä olen hurskas, ja Jumala on kieltänyt minulta oikeuteni.

Conciossiachè Giobbe abbia detto: Io son giusto; Iddio mi ha tolta la mia ragione.

6 Minun täytyy valhetella, ehkä minulla vielä oikeus olis: minä vaivataan ilman ansiota minun nuoliltani.

Mentirei io intorno alla mia ragione? La saetta, con la quale son ferito, [è] dolorosissima, Senza [che vi sia] misfatto [in me].

7 Kuka on Jobin vertainen, joka irvistystä juo niinkuin vettä,

Quale [è] l'uomo simile a Giobbe, [Che] beve lo scherno come acqua?

8 Ja käy pahantekiäin kanssa tiellä, niin että vaeltaa jumalattomain kanssa?

E [che] cammina in compagnia con gli operatori d'iniquità, E va con gli uomini empi?

9 Sillä hän on sanonut: Ei se auta ihmistä, että hän pyytää Jumalalle kelvata.

Perciocchè egli ha detto: L'uomo non fa niun profitto Di rendersi grato a Dio.

10 Sentähden, te toimelliset, kuulkaat minua. Pois se, että Jumala olis jumalatoin ja Kaikkivaltias väärä.

Perciò, uomini di senno, ascoltatemi; Tolga Iddio che vi sia empietà in Dio, O perversità nell'Onnipotente.

11 Sillä hän antaa itsekullekin ihmiselle ansionsa jälkeen, ja maksaa tiensä jälkeen.

Perciocchè egli rende all'uomo [secondo] l'opera sua, E fa trovare a ciascuno secondo la sua via.

12 Ilman epäilemätä, ei Jumala tuomitse ketään vääryydellä, eikä Kaikkivaltias käännä oikeutta.

Sì veramente Iddio non opera empiamente, E l'Onnipotente non perverte la ragione.

13 Kuka on asettanut ne mitkä maan päällä ovat, ja kuka on pannut koko maanpiirin?

Chi gli ha commesso il governo della terra? E chi [gli] ha imposta [la cura del] mondo tutto intiero?

14 Jos hän tahtois, niin hän vois kaikkein hengen ja elämän koota tykönsä.

Se egli ponesse mente all'uomo, Egli ritrarrebbe a sè il suo alito, ed il suo soffio;

15 Kaikki liha kuolis yhteen, ja ihminen tulis tuhaksi jälleen.

Ogni carne insieme trapasserebbe, E l'uomo ritornerebbe nella polvere.

16 Onko sinulla ymmärrystä, niin kuule näitä, ja ota vaari puheeni äänestä.

Se pur [tu hai] del senno, ascolta questo; Porgi l'orecchio alla voce de' miei ragionamenti.

17 Taivuttaisko joku sentähden oikeuden, että hän vihaa häntä, ja tahtoisitkos hurskaan ja jalon tuomita jumalattomaksi?

Di vero, colui che odia la dirittura signoreggerebbe egli? E condannerai tu colui che è sommamente giusto?

18 Pitäiskö sanottaman kuninkaalle: sinä Belial! ja ruhtinaille: te jumalattomat!

Direbbesi egli ad un re: Scellerato? E a' principi: Empio?

19 Joka ei kuitenkaan katso ruhtinain muotoa, eikä pidä eroitusta rikkaan ja köyhän välillä; sillä he ovat kaikki hänen käsialansa.

[Quanto meno a colui] che non ha riguardo alla qualità de' principi, Ed [appo cui] non è riconosciuto il possente, Per essere antiposto al povero, Perchè essi tutti [sono] opera delle sue mani?

20 Pikaisesti täytyy heidän kuolla vielä puoliyönäkin: kansan täytyy hämmästyä ja hukkua: väkevä voimatoinna otetaan pois.

Essi muoiono in un momento, E di mezza notte [tutto] un popolo è conquassato, e perisce; E il potente è tolto via senza [opera di] mani.

21 Sillä hänen silmänsä näkevät jokaisen tien, ja hän katsoo kaikki heidän askeleensa.

Perciocchè gli occhi suoi [son] sopra le vie dell'uomo, Ed egli vede tutti i passi di esso.

22 Ei pimiä eikä kuoleman varjo ole siellä, että pahantekiät itsensä siinä salaisivat.

Non [vi è] oscurità, nè ombra di morte alcuna, Ove si possan nascondere gli operatori d'iniquità.

23 Sillä ei ole yhdellekään sallittu, että hän tulis Jumalan kanssa oikeudelle.

Perciocchè [Iddio] non ha [più] riguardo all'uomo, Quando esso è per venire in giudicio davanti a lui.

24 Hän musertaa monta epälukuista tuimaa, ja asettaa muita heidän siaansa;

Egli fiacca i possenti incomprensibilmente, E ne costituisce altri in luogo loro.

25 Että hän tuntee heidän työnsä, ja kukistaa heitä yöllä, että he muserretaan rikki.

Perciò, conoscendo egli le opere loro, Nel girar d'una notte son fiaccati,

26 Hän heittää jumalattomat ilmeisesti kokoon,

Egli li sbatte come empi, In luogo di molti spettatori;

27 Ettei he häntä seuranneet, ja ei tahtoneet ymmärtää hänen teitänsä;

Perciocchè si son rivolti indietro da lui, E non hanno considerate tutte le sue vie;

28 Että vaivaisten hunto tulis hänen eteensä ja hän kuulis viheliäisten huudon.

Facendo pervenire infino a lui il grido del povero, E facendogli udire lo strido degli afflitti.

29 Jos hän antaa rauhan, kuka tahtoo kadottaa? ja jos hän peittää kasvonsa, kuka taitaa katsoa hänen päällensä, kansan ja ihmisten seassa?

Se egli rimanda in pace, chi condannerà? E [se] nasconde la sua faccia, chi lo riguarderà? O sia una nazione [intiera], o un uomo [solo];

30 Niin ei hän anna ulkokullatun hallita, kansan lankeemuksen tähden.

Acciocchè l'uomo profano non regni [più] E che il popolo non [sia più tenuto] ne' lacci.

31 Minä puhun Jumalan edessä, joka sanoo: minä olen säästänyt, en minä turmele.

Certo [ei ti si conveniva indirizzarti] a Dio, dicendo: Io ho portato [la pena]; io non peccherò più.

32 Ellen minä ole osannut, niin opeta sinä minua: jos minä olen tehnyt väärin, niin en minä sitä silleen tee.

[Se vi è alcuna cosa], oltre a ciò che io veggo, mostramelo; Se io ho operato perversamente, io non continuerò più.

33 Onko joku, joka vastaa sinun puolestas, koska et sinä tahdo? se on sinun ehdossas, ja ei minun. Jos sinä nyt jotakin tiedät, niin puhu.

Vorresti tu, ch'egli ti facesse la retribuzione di ciò ch'[è proceduto] da te? Sei tu che rifiuti ed eleggi, non già io; Di' pure ciò che tu sai.

34 Toimellisten miesten sallin minä kyllä puhua minulleni. Ja taitava mies kuulee minua.

Gli uomini di senno diranno meco, E l'uomo savio mi acconsentirà,

35 Mutta Job puhuu tyhmästi, ja hänen puheessansa ei ole ymmärrystä.

Che Giobbe non parla con conoscimento, E che le sue parole non sono con intendimento.

36 Minun isäni! anna Jobia koeteltaa loppuun asti, että hän kääntää itsensä vääräin ihmisten tykö.

O padre mio, sia pur Giobbe provato infino all'ultimo, Per cagione delle sue repliche, simili a quelle degli uomini iniqui.

37 Hän on paitsi entisiä syntejänsä vielä nyt pilkannut: anna hänen meidän edessämme lyödyksi tulla, ja sitte hän riidelkään kyllä sanoillansa Jumalan edessä.

Perciocchè [altrimenti] egli aggiungerà misfatto al suo peccato, Si batterà a palme fra noi, E moltiplicherà le parole sue contro a Dio.