Jobin 34

1 Ja Elihu vielä sanoi:

Elihu hob dann wieder an und sagte:

2 Te taitavat, kuulkaat minun puhettani, ja te ymmärtäväiset, ottakaat korviinne.

»Vernehmt, ihr Weisen, meine Worte und, ihr Einsichtigen, schenkt mir Gehör!

3 Sillä korva koettelee puheen, ja suu maistaa ruan.

denn das Ohr prüft die Worte, wie der Gaumen die Speisen kostet.

4 Valitkaamme meillemme oikeus, tietääksemme keskenämme, mikä hyvä on.

Wir wollen doch prüfend das Recht finden, wollen gemeinsam erforschen, was gut ist.

5 Sillä Job on sanonut: minä olen hurskas, ja Jumala on kieltänyt minulta oikeuteni.

Denn Hiob hat behauptet: ›Ich bin gerecht, aber Gott hat mir mein Recht vorenthalten;

6 Minun täytyy valhetella, ehkä minulla vielä oikeus olis: minä vaivataan ilman ansiota minun nuoliltani.

trotz meines Rechtes soll ich ein Lügner sein! Tödlich steckt sein Pfeil in mir, ohne daß ich mich verschuldet habe!‹«

7 Kuka on Jobin vertainen, joka irvistystä juo niinkuin vettä,

»Wo ist ein Mann wie Hiob, der Lästerrede trinkt wie Wasser

8 Ja käy pahantekiäin kanssa tiellä, niin että vaeltaa jumalattomain kanssa?

und in Gemeinschaft mit Übeltätern getreten ist und mit Frevlern Umgang pflegt?

9 Sillä hän on sanonut: Ei se auta ihmistä, että hän pyytää Jumalalle kelvata.

Denn er hat behauptet: ›Der Mensch hat keinen Nutzen davon, daß er mit Gott die Freundschaft aufrecht hält.‹

10 Sentähden, te toimelliset, kuulkaat minua. Pois se, että Jumala olis jumalatoin ja Kaikkivaltias väärä.

Darum hört mich an, ihr einsichtsvollen Männer! Fern bleibe der Vorwurf von Gott, daß er Frevel verübe, und vom Allmächtigen, daß er Unrecht tue!

11 Sillä hän antaa itsekullekin ihmiselle ansionsa jälkeen, ja maksaa tiensä jälkeen.

Nein, was der Mensch tut, das vergilt er ihm und läßt es jedem nach seinem Lebenswandel ergehen.

12 Ilman epäilemätä, ei Jumala tuomitse ketään vääryydellä, eikä Kaikkivaltias käännä oikeutta.

Ja wahrlich, Gott handelt nicht frevelhaft, und der Allmächtige beugt das Recht nicht.

13 Kuka on asettanut ne mitkä maan päällä ovat, ja kuka on pannut koko maanpiirin?

Wer hat die Erde seiner Obhut anvertraut und wer den ganzen Erdkreis hergestellt?

14 Jos hän tahtois, niin hän vois kaikkein hengen ja elämän koota tykönsä.

Wenn er nur an sich selbst dächte, seinen Geist und seinen Odem in sich zurückzöge,

15 Kaikki liha kuolis yhteen, ja ihminen tulis tuhaksi jälleen.

so müßte alles Fleisch insgesamt verscheiden und der Mensch wieder zu Staub werden.

16 Onko sinulla ymmärrystä, niin kuule näitä, ja ota vaari puheeni äänestä.

Wenn du also verständig bist, so höre dies und gib wohl acht, wie meine Worte lauten!

17 Taivuttaisko joku sentähden oikeuden, että hän vihaa häntä, ja tahtoisitkos hurskaan ja jalon tuomita jumalattomaksi?

Kann auch, wer das Recht haßt, ein Gemeinwesen leiten? Oder willst du den Allgerechten verdammen,

18 Pitäiskö sanottaman kuninkaalle: sinä Belial! ja ruhtinaille: te jumalattomat!

ihn, der zum Könige sagt: ›Du Nichtswürdiger!‹ und zu den Hochgestellten: ›Du Bösewicht!‹,

19 Joka ei kuitenkaan katso ruhtinain muotoa, eikä pidä eroitusta rikkaan ja köyhän välillä; sillä he ovat kaikki hänen käsialansa.

ihn, der die Person der Fürsten nicht ansieht und den Vornehmen nicht vor dem Geringen bevorzugt, weil sie ja alle das Werk seiner Hände sind.

20 Pikaisesti täytyy heidän kuolla vielä puoliyönäkin: kansan täytyy hämmästyä ja hukkua: väkevä voimatoinna otetaan pois.

In einem Augenblick sterben sie, und mitten in der Nacht wird ein Volk erschüttert und muß dahinfahren, und Machthaber beseitigt er, ohne die Hand zu rühren.

21 Sillä hänen silmänsä näkevät jokaisen tien, ja hän katsoo kaikki heidän askeleensa.

Denn seine Augen sind auf die Wege eines jeden Menschen gerichtet, und er sieht alle seine Schritte:

22 Ei pimiä eikä kuoleman varjo ole siellä, että pahantekiät itsensä siinä salaisivat.

da gibt es kein Dunkel und keine noch so dichte Finsternis, daß die Frevler sich darin verbergen könnten.

23 Sillä ei ole yhdellekään sallittu, että hän tulis Jumalan kanssa oikeudelle.

Denn er braucht einen Menschen nicht erst lange zu beobachten, damit er vor Gott zum Gericht erscheine:

24 Hän musertaa monta epälukuista tuimaa, ja asettaa muita heidän siaansa;

nein, er zerschmettert Gewalthaber ohne Untersuchung und läßt andere an ihre Stelle treten.

25 Että hän tuntee heidän työnsä, ja kukistaa heitä yöllä, että he muserretaan rikki.

Somit kennt er ihre Taten wohl und stürzt sie über Nacht, so daß sie zermalmt werden.

26 Hän heittää jumalattomat ilmeisesti kokoon,

Als Frevler, die sie sind, geißelt er sie vor aller Augen

27 Ettei he häntä seuranneet, ja ei tahtoneet ymmärtää hänen teitänsä;

zur Strafe dafür, daß sie von ihm abgefallen sind und alle seine Wege unbeachtet gelassen haben,

28 Että vaivaisten hunto tulis hänen eteensä ja hän kuulis viheliäisten huudon.

so daß sie den Hilferuf des Armen zu ihm hinaufdringen ließen und er den Notschrei der Bedrückten vernehmen mußte.

29 Jos hän antaa rauhan, kuka tahtoo kadottaa? ja jos hän peittää kasvonsa, kuka taitaa katsoa hänen päällensä, kansan ja ihmisten seassa?

Verhält er sich aber ruhig, wer darf ihn verdammen? Und verhüllt er sein Angesicht, wer kann ihn schauen? So waltet er sowohl über Völkern als auch über einzelnen Menschen gleicherweise,

30 Niin ei hän anna ulkokullatun hallita, kansan lankeemuksen tähden.

damit nicht ruchlose Menschen die Herrschaft führen, Leute, welche Fallstricke für das Volk sein würden.«

31 Minä puhun Jumalan edessä, joka sanoo: minä olen säästänyt, en minä turmele.

»Denn soll etwa Gott zu dir sagen: ›Ich habe mich geirrt; will (aber) nicht wieder verkehrt handeln?

32 Ellen minä ole osannut, niin opeta sinä minua: jos minä olen tehnyt väärin, niin en minä sitä silleen tee.

Über das, was ich nicht sehe, belehre du mich; wenn ich unrecht gehandelt habe, will ich es nicht wieder tun.‹

33 Onko joku, joka vastaa sinun puolestas, koska et sinä tahdo? se on sinun ehdossas, ja ei minun. Jos sinä nyt jotakin tiedät, niin puhu.

Soll er nach deinem Sinn Vergeltung üben, weil du unzufrieden bist, und sagen: ›Du hast das Bessere zu bestimmen, nicht ich; was du also weißt, das sprich aus!‹?

34 Toimellisten miesten sallin minä kyllä puhua minulleni. Ja taitava mies kuulee minua.

Verständige Leute werden mir zugestehen und jeder weise Mann, der mir zuhört:

35 Mutta Job puhuu tyhmästi, ja hänen puheessansa ei ole ymmärrystä.

›Hiob redet ohne Einsicht, und seine Worte sind nicht wohlbedacht.‹

36 Minun isäni! anna Jobia koeteltaa loppuun asti, että hän kääntää itsensä vääräin ihmisten tykö.

O daß doch Hiob fort und fort geprüft würde wegen seiner Widerreden nach Art der Frevler!

37 Hän on paitsi entisiä syntejänsä vielä nyt pilkannut: anna hänen meidän edessämme lyödyksi tulla, ja sitte hän riidelkään kyllä sanoillansa Jumalan edessä.

Denn zu seiner Verfehlung fügt er noch den Abfall (von Gott) hinzu: er höhnt laut in unserer Mitte und macht viel Redens gegen Gott.«