Jobin 34
1 Ja Elihu vielä sanoi:
Og Elihu tog til Orde og sagde:
2 Te taitavat, kuulkaat minun puhettani, ja te ymmärtäväiset, ottakaat korviinne.
"Hør mine Ord, I vise, I forstandige Mænd, lån mig Øre!
3 Sillä korva koettelee puheen, ja suu maistaa ruan.
Thi Øret prøver Ord, som Ganen smager på Mad;
4 Valitkaamme meillemme oikeus, tietääksemme keskenämme, mikä hyvä on.
lad os udgranske, hvad der er Ret, med hinanden skønne, hvad der er godt!
5 Sillä Job on sanonut: minä olen hurskas, ja Jumala on kieltänyt minulta oikeuteni.
Job sagde jo: "Jeg er retfærdig, min Ret har Gud sat til Side;
6 Minun täytyy valhetella, ehkä minulla vielä oikeus olis: minä vaivataan ilman ansiota minun nuoliltani.
min Ret til Trods skal jeg være en Løgner? Skønt brødefri er jeg såret til Døden!"
7 Kuka on Jobin vertainen, joka irvistystä juo niinkuin vettä,
Er der mon Mage til Job? Han drikker Spot som Vand,
8 Ja käy pahantekiäin kanssa tiellä, niin että vaeltaa jumalattomain kanssa?
søger Selskab med Udådsmænd og Omgang med gudløse Folk!
9 Sillä hän on sanonut: Ei se auta ihmistä, että hän pyytää Jumalalle kelvata.
Thi han sagde: "Det båder ikke en Mand, at han har Venskab med Gud!"
10 Sentähden, te toimelliset, kuulkaat minua. Pois se, että Jumala olis jumalatoin ja Kaikkivaltias väärä.
Derfor, I kloge, hør mig: Det være langt fra Gud af synde, fra den Almægtige at gøre ondt;
11 Sillä hän antaa itsekullekin ihmiselle ansionsa jälkeen, ja maksaa tiensä jälkeen.
nej, han gengælder Menneskets Gerning, handler med Manden efter hans Færd;
12 Ilman epäilemätä, ei Jumala tuomitse ketään vääryydellä, eikä Kaikkivaltias käännä oikeutta.
Gud forbryder sig visselig ej, den Almægtige bøjer ej Retten!
13 Kuka on asettanut ne mitkä maan päällä ovat, ja kuka on pannut koko maanpiirin?
Hvo gav ham Tilsyn med Jorden, hvo vogter, mon hele Verden?
14 Jos hän tahtois, niin hän vois kaikkein hengen ja elämän koota tykönsä.
Drog han sin Ånd tilbage og tog sin Ånde til sig igen,
15 Kaikki liha kuolis yhteen, ja ihminen tulis tuhaksi jälleen.
da udånded Kødet til Hobe, og atter blev Mennesket Støv!
16 Onko sinulla ymmärrystä, niin kuule näitä, ja ota vaari puheeni äänestä.
Har du Forstand, så hør derpå, lån Øre til mine Ord!
17 Taivuttaisko joku sentähden oikeuden, että hän vihaa häntä, ja tahtoisitkos hurskaan ja jalon tuomita jumalattomaksi?
Mon en, der hadede Ret, kunde styre? Dømmer du ham, den Retfærdige, Vældige?
18 Pitäiskö sanottaman kuninkaalle: sinä Belial! ja ruhtinaille: te jumalattomat!
Han, som kan sige til Kongen: "Din Usling!" og "Nidding, som du er!" til Stormænd,
19 Joka ei kuitenkaan katso ruhtinain muotoa, eikä pidä eroitusta rikkaan ja köyhän välillä; sillä he ovat kaikki hänen käsialansa.
som ikke gør Forskel til Fordel for Fyrster ej heller foretrækker rig for ringe, thi de er alle hans Hænders Værk.
20 Pikaisesti täytyy heidän kuolla vielä puoliyönäkin: kansan täytyy hämmästyä ja hukkua: väkevä voimatoinna otetaan pois.
Brat må de dø, endda midt om Natten; de store slår han til, og borte er de, de vældige fjernes uden Menneskehånd.
21 Sillä hänen silmänsä näkevät jokaisen tien, ja hän katsoo kaikki heidän askeleensa.
Thi Menneskets Veje er ham for Øje, han skuer alle dets Skridt;
22 Ei pimiä eikä kuoleman varjo ole siellä, että pahantekiät itsensä siinä salaisivat.
der er intet Mørke og intet Mulm, som Udådsmænd kan gemme sig i.
23 Sillä ei ole yhdellekään sallittu, että hän tulis Jumalan kanssa oikeudelle.
Thi Mennesket sættes der ingen Frist til at møde i Retten for Gud;
24 Hän musertaa monta epälukuista tuimaa, ja asettaa muita heidän siaansa;
han knuser de vældige uden Forhør og sætter andre i Stedet.
25 Että hän tuntee heidän työnsä, ja kukistaa heitä yöllä, että he muserretaan rikki.
Jeg hævder derfor: Han ved deres Gerninger, og ved Nattetide styrter han dem;
26 Hän heittää jumalattomat ilmeisesti kokoon,
for deres Gudløshed slås de sønder, for alles Øjne tugter han dem,
27 Ettei he häntä seuranneet, ja ei tahtoneet ymmärtää hänen teitänsä;
fordi de veg borf fra ham og ikke regned hans Veje det mindste,
28 Että vaivaisten hunto tulis hänen eteensä ja hän kuulis viheliäisten huudon.
så de voldte, at ringe råbte til ham, og han måtte høre de armes Skrig.
29 Jos hän antaa rauhan, kuka tahtoo kadottaa? ja jos hän peittää kasvonsa, kuka taitaa katsoa hänen päällensä, kansan ja ihmisten seassa?
Tier han stille, hvo vil dømme ham? Skjuler han sit Åsyn, hvo vil laste ham? Over Folk og Mennesker våger han dog,
30 Niin ei hän anna ulkokullatun hallita, kansan lankeemuksen tähden.
for at ikke en vanhellig skal herske, en af dem, der er Folkets Snarer.
31 Minä puhun Jumalan edessä, joka sanoo: minä olen säästänyt, en minä turmele.
Siger da en til Gud: "Fejlet har jeg, men synder ej mer,
32 Ellen minä ole osannut, niin opeta sinä minua: jos minä olen tehnyt väärin, niin en minä sitä silleen tee.
jeg ser det, lær du mig; har jeg gjort Uret, jeg gør det ej mer!"
33 Onko joku, joka vastaa sinun puolestas, koska et sinä tahdo? se on sinun ehdossas, ja ei minun. Jos sinä nyt jotakin tiedät, niin puhu.
skal han da gøre Gengæld, fordi du vil det, fordi du indvender noget? Ja du, ikke jeg, skal afgøre det, så sig da nu, hvad du ved!
34 Toimellisten miesten sallin minä kyllä puhua minulleni. Ja taitava mies kuulee minua.
Kloge Folk vil sige til mig som og vise Mænd, der hører mig:
35 Mutta Job puhuu tyhmästi, ja hänen puheessansa ei ole ymmärrystä.
"Job taler ikke med Indsigt, hans Ord er uoverlagte!
36 Minun isäni! anna Jobia koeteltaa loppuun asti, että hän kääntää itsensä vääräin ihmisten tykö.
Gid Job uden Ophør må prøves, fordi han svarer som slette Folk!
37 Hän on paitsi entisiä syntejänsä vielä nyt pilkannut: anna hänen meidän edessämme lyödyksi tulla, ja sitte hän riidelkään kyllä sanoillansa Jumalan edessä.
Thi han dynger Synd på Synd, han optræder hovent iblandt os og fremfører mange Ord imod Gud!"
