Jobin 33
1 Kuule siis, Job, minun puhettani, ja ota vaari kaikista sanoistani!
“Na afei, Hiob, tie me nsɛm; yɛ aso ma biribiara a mɛka.
2 Katso, minä avaan suuni, ja kieleni puhuu minun suussani.
Merebebue mʼano; me nsɛm aba me tɛkrɛma so.
3 Minun sydämeni puhuu oikeuden, ja minun huuleni sanoo puhtaan ymmärryksen.
Me nsɛm fi koma a ɛteɛ mu; na mʼano de ahonim pa ka nea minim.
4 Jumalan henki on tehnyt minun, ja KaikkivaItiaan henki on minulle antanut elämän.
Onyankopɔn Honhom na abɔ me; Otumfo no home ma me nkwa.
5 Jos taidat, niin vastaa minua; valmista itses, ja tule minun eteeni.
Sɛ wubetumi a, ma me mmuae; siesie wo ho, na ka si mʼanim.
6 Katso, minä olen Jumalan oma niinkuin sinäkin, ja savesta olen minä myös tehty.
Wo ne me nyinaa yɛ pɛ wɔ Onyankopɔn anim; me nso wɔbɔɔ me fii dɔte mu.
7 Katso, ei sinun tarvitse hämmästyä minua, ja minun käteni ei ole sinulle raskas.
Ɛnsɛ sɛ wusuro me, na ɛnsɛ sɛ me nsa yɛ den wɔ wo so.
8 Sinä olet puhunut minun korvaini kuullen: sinun ääntäs täytyy minun kuulla:
“Nanso woaka ama mate, mete saa nsɛm no, na wokae se,
9 Minä olen puhdas ja ilman laitosta, viatoin ja synnitöin.
‘Meyɛ kronkron na minni bɔne; me ho tew na afɔdi biara nni me ho.
10 Katso, hän on löytänyt syyn minua vastaan, sentähden pitää hän minun vihollisenansa.
Nanso Onyankopɔn anya me ho mfomso wafa me sɛ ne tamfo.
11 Hän on pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja kätkenyt minun tieni.
Ɔde me nan hyɛ mpokyerɛ mu; na nʼani wɔ mʼakwan nyinaa so.’
12 Katso, juuri siitä minä päätän, ettes ole hurskas; sillä Jumala on suurempi kuin yksikään ihminen.
“Nanso meka mekyerɛ wo se, eyi mu de woayɛ mfomso, efisɛ Onyankopɔn so sen ɔdesani.
13 Miksis riitelet hänen kanssansa, ettei hän tee sinulle lukua kaikista töistänsä?
Na adɛn nti na wunwiinwii hyɛ no sɛ ommua onipa nsɛm biara ana?
14 Jos Jumala vihdoin jotakin käskee, ei hän sitä jälistä ajattele.
Nanso Onyankopɔn kasa wɔ akwan ahorow so, na ebia nnipa nte.
15 Uninäössä yöllä, kuin uni tulee ihmisten päälle, kuin he makaavat vuoteessa,
Ɔkasa wɔ daeso ne anadwo anisoadehu mu, bere a nna afa nnipa na wɔada hatee wɔ wɔn mpa so no,
16 Silloin hän ilmoittaa ihmisten korviin, ja vahvistaa sen heidän nuhtelemisellansa,
otumi kasa gu wɔn asom na ɔde kɔkɔbɔ yi wɔn hu,
17 Kääntääksensä ihmistä aivoituksestansa, ja varjellaksensa ylpeydestä.
sɛ ɔbɛdan onipa afi nneyɛe bɔne ho na watwe no afi ahantan ho,
18 Hän säästää hänen sieluansa turmeluksesta, ja hänen elämäänsä, ettei se miekkaan lankeaisi.
sɛ ɔmma ne kra nkɔ amoa mu na ɔnhwere ne nkwa wɔ afoa ano.
19 Ja kurittaa häntä kivulla vuoteessansa, ja kaikki hänen luunsa väkevällä kivulla,
Anaasɛ wotumi de mpa so yaw twe onipa aso nnompe mu yaw a ennyae da,
20 Ja niin toimittaa hänen kauhistumaan ruokaa, ja hänen mielensä kyylyttämään ravintoa;
kosi sɛ ne kɔn nnɔ aduan na ne kra nso po aduan a ɛyɛ akɔnnɔ pa ara;
21 Että hänen lihansa surkastuu, niin ettei sitä nähdä, ja hänen luunsa särkyvät, niin ettei niitä mielellä katsella;
ɔfɔn yɛ basaa, na ne nnompe a anka ɛho akata no, ho da hɔ.
22 Että hänen sielunsa lähenee turmelusta, ja hänen elämänsä kuolemaa.
Ne kra bɛn ɔda, na ne nkwa bɛn owu abɔfo.
23 Kuin siis hänen tykönsä tulee enkeli, välimies, joka ainoa on enempi tuhansia, ilmoittamaan sille ihmiselle vanhurskauttansa,
“Nanso sɛ ɔbɔfo bi wɔ nʼafa sɛ odimafo a, ɛyɛ apem mu baako, na ɔbɛkyerɛ no nea eye ma no,
24 Ja armahtaa häntä, ja sanoo: pelasta häntä menemästä alas turmelukseen; sillä minä olen löytänyt sovinnon;
obehu no mmɔbɔ na waka se, ‘Munnyaa no na wankɔ ɔda mu; na manya mpatade ama no,’
25 Niin hänen lihansa tuorehtii enemmin kuin lapsuudessa ja tulee taas niinkuin nuoruutensa aikana.
afei ne were yɛ foforo sɛ abofra; na esi ne dedaw mu yɛ sɛ mmerantebere mu de.
26 Hän rukoilee Jumalaa, joka hänelle osoittaa armon: hän antaa kasvonsa nähdä ilolla, ja maksaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.
Ɔbɔ Onyankopɔn mpae na onya adom fi ne hɔ, ohu Onyankopɔn anim na ɔde ahosɛpɛw teɛ mu; na Onyankopɔn gye no bio sɛ ɔtreneeni.
27 Hän tunnustaa ihmiselle ja sanoo: minä olen syntiä tehnyt ja oikeuden vääntänyt; vaan ei se minua auttanut.
Afei ɔba nnipa mu bɛka se, ‘Meyɛɛ bɔne na mekyeaa nea ɛteɛ, nanso mannya nea ɛfata me.
28 Hän pelasti minun sieluni, ettei se tulisi turmelukseen, vaan että minun elämäni näkis valkeuden.
Ogyee me kra na wamma no ankɔ ɔda mu, enti mɛtena ase na madi hann no mu dɛ.’
29 Katso, nämät kaikki tekee Jumala itsekullekin kolme kertaa,
“Onyankopɔn yɛ eyinom nyinaa ma onipa, mprenu ne ne mprɛnsa so,
30 Tuodaksensa heidän sielunsa jälleen turmeluksesta ja valaistaksensa elävien valkeudella.
sɛnea ne kra renkɔ ɔda mu, na nkwa hann no ahyerɛn ne so.
31 Job, ota tästä vaari ja kuule, ole myös ääneti, että minä puhuisin!
“Yɛ aso, Hiob, na tie me; yɛ dinn na menkasa.
32 Mutta jos sinulla on jotakin puhumista, niin vastaa minua. Puhu! sillä minä tahdon, ettäs olisit vanhurskas.
Na sɛ wowɔ biribi ka a, bua me; kasa, na mepɛ sɛ wobu wo bem.
33 Jos ei, niin kuule sinä minua, ja ole ääneti; minä opetan sinulle taidon.
Sɛ ɛnte saa nso a, ɛno de tie me. Yɛ dinn na mɛkyerɛ wo nyansa.”
