Jobin 33

1 Kuule siis, Job, minun puhettani, ja ota vaari kaikista sanoistani!

Hör dock, Job, mitt tal, och gif akt på all min ord.

2 Katso, minä avaan suuni, ja kieleni puhuu minun suussani.

Si, jag låter min mun upp, och min tunga skall tala i minom mun;

3 Minun sydämeni puhuu oikeuden, ja minun huuleni sanoo puhtaan ymmärryksen.

Mitt hjerta skall tala rätt, och mine läppar skola säga ett rent förstånd.

4 Jumalan henki on tehnyt minun, ja KaikkivaItiaan henki on minulle antanut elämän.

Guds Ande hafver gjort mig, och dens Allsmägtigas Ande hafver gifvit mig lif.

5 Jos taidat, niin vastaa minua; valmista itses, ja tule minun eteeni.

Kan du, så svara mig; kom fram jemte mig.

6 Katso, minä olen Jumalan oma niinkuin sinäkin, ja savesta olen minä myös tehty.

Si, jag hörer Gudi till, såsom du säger, och utaf jord är jag också gjord.

7 Katso, ei sinun tarvitse hämmästyä minua, ja minun käteni ei ole sinulle raskas.

Dock du torf icke förfäras för mig, och min hand skall icke vara dig för svår.

8 Sinä olet puhunut minun korvaini kuullen: sinun ääntäs täytyy minun kuulla:

Du hafver talat för min öron; dins ords röst måste jag höra.

9 Minä olen puhdas ja ilman laitosta, viatoin ja synnitöin.

Jag är ren och utan all last, oskyldig, och hafver ingen synd.

10 Katso, hän on löytänyt syyn minua vastaan, sentähden pitää hän minun vihollisenansa.

Si, han hafver funnit en sak emot mig, derföre håller han mig för sin fienda;

11 Hän on pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja kätkenyt minun tieni.

Han hafver satt min fot i stocken, och förvarat alla mina vägar.

12 Katso, juuri siitä minä päätän, ettes ole hurskas; sillä Jumala on suurempi kuin yksikään ihminen.

Si, rätt derutaf besluter jag emot dig, att du icke äst rättfärdig; ty Gud är mer än en menniska.

13 Miksis riitelet hänen kanssansa, ettei hän tee sinulle lukua kaikista töistänsä?

Hvi vill du träta med honom, att han icke gör dig räkenskap på allt det han gör?

14 Jos Jumala vihdoin jotakin käskee, ei hän sitä jälistä ajattele.

Om Gud en gång något befaller, skall man då icke först se derefter, om det rätt är.

15 Uninäössä yöllä, kuin uni tulee ihmisten päälle, kuin he makaavat vuoteessa,

Uti synenes dröm om nattene, när sömnen faller uppå menniskorna, när de sofva på sängene;

16 Silloin hän ilmoittaa ihmisten korviin, ja vahvistaa sen heidän nuhtelemisellansa,

Då öppnar han menniskors öra; och förskräcker dem, och näpser dem;

17 Kääntääksensä ihmistä aivoituksestansa, ja varjellaksensa ylpeydestä.

På det han skall vända menniskona ifrån olycko, och förvara henne för öfvermod.

18 Hän säästää hänen sieluansa turmeluksesta, ja hänen elämäänsä, ettei se miekkaan lankeaisi.

Han skonar hennes själ för förderf, och hans lif, att det icke skall falla i svärdet;

19 Ja kurittaa häntä kivulla vuoteessansa, ja kaikki hänen luunsa väkevällä kivulla,

Och näpser honom med sveda uppå hans säng, och all hans ben mägteliga;

20 Ja niin toimittaa hänen kauhistumaan ruokaa, ja hänen mielensä kyylyttämään ravintoa;

Och far så med honom, att honom vämjes vid maten, och hans sjal icke hafver lust till att äta.

21 Että hänen lihansa surkastuu, niin ettei sitä nähdä, ja hänen luunsa särkyvät, niin ettei niitä mielellä katsella;

Hans kött försvinner, så att man intet ser det, och hans ben förkrossas, så att man icke gerna ser dem;

22 Että hänen sielunsa lähenee turmelusta, ja hänen elämänsä kuolemaa.

Att hans själ nalkas till förderf, och hans lif till de döda.

23 Kuin siis hänen tykönsä tulee enkeli, välimies, joka ainoa on enempi tuhansia, ilmoittamaan sille ihmiselle vanhurskauttansa,

Om nu en Ängel, en af tusende, trädde fram för honom, till att förkunna menniskone Guds rättfärdighet;

24 Ja armahtaa häntä, ja sanoo: pelasta häntä menemästä alas turmelukseen; sillä minä olen löytänyt sovinnon;

Då skall han förbarma sig öfver honom, och säga: Han skall förlossad varda, att han icke skall fara neder i förderfvet; ty jag hafver funnit en försoning.

25 Niin hänen lihansa tuorehtii enemmin kuin lapsuudessa ja tulee taas niinkuin nuoruutensa aikana.

Hans kött komme sig till igen, såsom i ungdomen, och låt honom åter varda ung igen.

26 Hän rukoilee Jumalaa, joka hänelle osoittaa armon: hän antaa kasvonsa nähdä ilolla, ja maksaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.

Han skall bedja Gud, den skall bevisa honom nåder; han skall se sitt ansigte med glädje, och skall vedergälla menniskone hennes rättfärdighet.

27 Hän tunnustaa ihmiselle ja sanoo: minä olen syntiä tehnyt ja oikeuden vääntänyt; vaan ei se minua auttanut.

Han skall för menniskomen bekänna, och säga: Jag hafver syndat och illa gjort, och mig är ännu för litet skedt.

28 Hän pelasti minun sieluni, ettei se tulisi turmelukseen, vaan että minun elämäni näkis valkeuden.

Han hafver förlossat mina själ, att hon icke skulle komma i förderf; utan mitt lif skulle få se ljuset.

29 Katso, nämät kaikki tekee Jumala itsekullekin kolme kertaa,

Si, allt detta gör Gud två eller tre gångor med hvarjom och enom;

30 Tuodaksensa heidän sielunsa jälleen turmeluksesta ja valaistaksensa elävien valkeudella.

På det han skall hemta hans själ igen utu förderfvet; och upplyser honom med de lefvandes ljuse.

31 Job, ota tästä vaari ja kuule, ole myös ääneti, että minä puhuisin!

Gif akt häruppå, Job, och hör härtill, och tig, att jag må tala.

32 Mutta jos sinulla on jotakin puhumista, niin vastaa minua. Puhu! sillä minä tahdon, ettäs olisit vanhurskas.

Men hafver du något att tala, så svara mig. Säg, äst du rättfärdig; jag vill gerna hörat.

33 Jos ei, niin kuule sinä minua, ja ole ääneti; minä opetan sinulle taidon.

Hafver du ock intet, så hör mig, och tig; jag vill lära dig visdom.