Jobin 33
1 Kuule siis, Job, minun puhettani, ja ota vaari kaikista sanoistani!
Portanto, Jó, ouve, por favor, meus dizeres, e dá ouvidos a todas as minhas palavras.
2 Katso, minä avaan suuni, ja kieleni puhuu minun suussani.
Eis que já abri minha boca; minha língua já fala debaixo do meu céu da boca.
3 Minun sydämeni puhuu oikeuden, ja minun huuleni sanoo puhtaan ymmärryksen.
Meus dizeres pronunciarão a integridade do meu coração, e o puro conhecimento dos meus lábios.
4 Jumalan henki on tehnyt minun, ja KaikkivaItiaan henki on minulle antanut elämän.
O Espírito de Deus me fez, e o sopro do Todo-Poderoso me deu vida.
5 Jos taidat, niin vastaa minua; valmista itses, ja tule minun eteeni.
Se puderes, responde-me; dispõe-te perante mim, e persiste.
6 Katso, minä olen Jumalan oma niinkuin sinäkin, ja savesta olen minä myös tehty.
Eis que para Deus eu sou como tu; do barro também eu fui formado.
7 Katso, ei sinun tarvitse hämmästyä minua, ja minun käteni ei ole sinulle raskas.
Eis que meu terror não te espantará, nem minha mão será pesada sobre ti.
8 Sinä olet puhunut minun korvaini kuullen: sinun ääntäs täytyy minun kuulla:
Certamente tu disseste a meus ouvidos, e eu ouvi a voz de tuas palavras,
9 Minä olen puhdas ja ilman laitosta, viatoin ja synnitöin.
[Que diziam]: Eu sou limpo e sem transgressão; sou inocente, e não tenho culpa.
10 Katso, hän on löytänyt syyn minua vastaan, sentähden pitää hän minun vihollisenansa.
Eis que [Deus] buscou pretextos contra mim, [e] me tem por seu inimigo.
11 Hän on pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja kätkenyt minun tieni.
Ele pôs meus pés no tronco, e observa todas as minhas veredas.
12 Katso, juuri siitä minä päätän, ettes ole hurskas; sillä Jumala on suurempi kuin yksikään ihminen.
Eis que nisto não foste justo, eu te respondo; pois Deus é maior que o ser humano.
13 Miksis riitelet hänen kanssansa, ettei hän tee sinulle lukua kaikista töistänsä?
Por que razão brigas contra ele por não dar resposta às palavras do ser humano?
14 Jos Jumala vihdoin jotakin käskee, ei hän sitä jälistä ajattele.
Contudo Deus fala uma ou duas vezes, ainda que [o ser humano] não entenda.
15 Uninäössä yöllä, kuin uni tulee ihmisten päälle, kuin he makaavat vuoteessa,
Em sonho [ou em] visão noturna, quando o sono profundo cai sobre as pessoas, [e] adormecem na cama.
16 Silloin hän ilmoittaa ihmisten korviin, ja vahvistaa sen heidän nuhtelemisellansa,
Então o revela ao ouvido das pessoas, e os sela com advertências;
17 Kääntääksensä ihmistä aivoituksestansa, ja varjellaksensa ylpeydestä.
Para desviar ao ser humano de sua obra, e do homem a soberba.
18 Hän säästää hänen sieluansa turmeluksesta, ja hänen elämäänsä, ettei se miekkaan lankeaisi.
Para desviar a sua alma da perdição, e sua vida de passar pela espada.
19 Ja kurittaa häntä kivulla vuoteessansa, ja kaikki hänen luunsa väkevällä kivulla,
Também em sua cama é castigado com dores, com luta constante em seus ossos,
20 Ja niin toimittaa hänen kauhistumaan ruokaa, ja hänen mielensä kyylyttämään ravintoa;
De modo que sua vida detesta [até] o pão, e sua alma a comida deliciosa.
21 Että hänen lihansa surkastuu, niin ettei sitä nähdä, ja hänen luunsa särkyvät, niin ettei niitä mielellä katsella;
Sua carne desaparece da vista, e seus ossos, que antes não se viam, aparecem.
22 Että hänen sielunsa lähenee turmelusta, ja hänen elämänsä kuolemaa.
Sua alma se aproxima da cova, e sua vida dos que causam a morte.
23 Kuin siis hänen tykönsä tulee enkeli, välimies, joka ainoa on enempi tuhansia, ilmoittamaan sille ihmiselle vanhurskauttansa,
Se com ele, pois, houver algum anjo, algum intérprete; um dentre mil, para anunciar ao ser humano o que lhe é correto,
24 Ja armahtaa häntä, ja sanoo: pelasta häntä menemästä alas turmelukseen; sillä minä olen löytänyt sovinnon;
Então [Deus] terá misericórdia dele, e [lhe] dirá: Livra-o, para que não desça à perdição; [já] achei o resgate.
25 Niin hänen lihansa tuorehtii enemmin kuin lapsuudessa ja tulee taas niinkuin nuoruutensa aikana.
Sua carne se rejuvenescerá mais do que era na infância, [e] voltará aos dias de sua juventude.
26 Hän rukoilee Jumalaa, joka hänelle osoittaa armon: hän antaa kasvonsa nähdä ilolla, ja maksaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.
Ele orará a Deus, que se agradará dele; e verá sua face com júbilo, porque ele restituirá ao ser humano sua justiça.
27 Hän tunnustaa ihmiselle ja sanoo: minä olen syntiä tehnyt ja oikeuden vääntänyt; vaan ei se minua auttanut.
Ele olhará para as pessoas, e dirá: Pequei, e perverti o [que era] correto, o que de nada me aproveitou.
28 Hän pelasti minun sieluni, ettei se tulisi turmelukseen, vaan että minun elämäni näkis valkeuden.
[Porém] Deus livrou minha alma para que eu não passasse à cova, e [agora] minha vida vê a luz!
29 Katso, nämät kaikki tekee Jumala itsekullekin kolme kertaa,
Eis que Deus faz tudo isto duas [ou] três vezes com o ser humano,
30 Tuodaksensa heidän sielunsa jälleen turmeluksesta ja valaistaksensa elävien valkeudella.
Para desviar sua alma da perdição, e o iluminar com a luz dos viventes.
31 Job, ota tästä vaari ja kuule, ole myös ääneti, että minä puhuisin!
Presta atenção, Jó, e ouve-me; cala-te, e eu falarei.
32 Mutta jos sinulla on jotakin puhumista, niin vastaa minua. Puhu! sillä minä tahdon, ettäs olisit vanhurskas.
Se tiveres o que dizer, responde-me; fala, porque eu quero te justificar.
33 Jos ei, niin kuule sinä minua, ja ole ääneti; minä opetan sinulle taidon.
E se não, escuta-me; cala-te, e eu ensinarei sabedoria.
