Jobin 33
1 Kuule siis, Job, minun puhettani, ja ota vaari kaikista sanoistani!
Assim, na verdade, ó Job, ouve as minhas razões, e dá ouvidos a todas as minhas palavras.
2 Katso, minä avaan suuni, ja kieleni puhuu minun suussani.
Eis que já abri a minha boca: já falou a minha língua debaixo do meu paladar.
3 Minun sydämeni puhuu oikeuden, ja minun huuleni sanoo puhtaan ymmärryksen.
As minhas razões sairão da sinceridade do meu coração, e a pura ciência dos meus lábios.
4 Jumalan henki on tehnyt minun, ja KaikkivaItiaan henki on minulle antanut elämän.
O espírito de Deus me fez: e a inspiração do Todo-poderoso me deu vida.
5 Jos taidat, niin vastaa minua; valmista itses, ja tule minun eteeni.
Se podes responde-me, põe por ordem diante de mim a tua causa, e levanta-te.
6 Katso, minä olen Jumalan oma niinkuin sinäkin, ja savesta olen minä myös tehty.
Eis que sou de Deus, como tu: do lodo também eu fui cortado.
7 Katso, ei sinun tarvitse hämmästyä minua, ja minun käteni ei ole sinulle raskas.
Eis que não te perturbará o meu terror, nem será pesada sobre ti a minha mão.
8 Sinä olet puhunut minun korvaini kuullen: sinun ääntäs täytyy minun kuulla:
Na verdade que disseste aos meus ouvidos; e eu ouvi a voz das palavras, dizendo:
9 Minä olen puhdas ja ilman laitosta, viatoin ja synnitöin.
Limpo estou, sem transgressão: puro sou; e não tenho culpa.
10 Katso, hän on löytänyt syyn minua vastaan, sentähden pitää hän minun vihollisenansa.
Eis que acha contra mim achaques, e me considerou como seu inimigo.
11 Hän on pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja kätkenyt minun tieni.
Põe no tronco os meus pés, e observa todas as minhas veredas.
12 Katso, juuri siitä minä päätän, ettes ole hurskas; sillä Jumala on suurempi kuin yksikään ihminen.
Eis que nisto te respondo: Não foste justo; porque maior é Deus do que o homem.
13 Miksis riitelet hänen kanssansa, ettei hän tee sinulle lukua kaikista töistänsä?
Por que razão contendeste com ele? porque não responde acerca de todos os seus feitos.
14 Jos Jumala vihdoin jotakin käskee, ei hän sitä jälistä ajattele.
Antes Deus fala uma e duas vezes; porém ninguém atenta para isso.
15 Uninäössä yöllä, kuin uni tulee ihmisten päälle, kuin he makaavat vuoteessa,
Em sonho ou em visão de noite, quando cai sono profundo sobre os homens, e adormecem na cama,
16 Silloin hän ilmoittaa ihmisten korviin, ja vahvistaa sen heidän nuhtelemisellansa,
Então o revela ao ouvido dos homens, e lhes sela a sua instrução.
17 Kääntääksensä ihmistä aivoituksestansa, ja varjellaksensa ylpeydestä.
Para apartar o homem daquilo que faz, e esconder do homem a soberba.
18 Hän säästää hänen sieluansa turmeluksesta, ja hänen elämäänsä, ettei se miekkaan lankeaisi.
Para desviar a sua alma da cova, e a sua vida de passar pela espada.
19 Ja kurittaa häntä kivulla vuoteessansa, ja kaikki hänen luunsa väkevällä kivulla,
Também na sua cama é com dores castigado; como também a multidão de seus ossos com fortes dores.
20 Ja niin toimittaa hänen kauhistumaan ruokaa, ja hänen mielensä kyylyttämään ravintoa;
De modo que a sua vida abomina até o pão, e a sua alma a comida apetecível.
21 Että hänen lihansa surkastuu, niin ettei sitä nähdä, ja hänen luunsa särkyvät, niin ettei niitä mielellä katsella;
Desaparece a sua carne à vista de olhos, e os seus ossos, que se não viam, agora aparecem:
22 Että hänen sielunsa lähenee turmelusta, ja hänen elämänsä kuolemaa.
E a sua alma se vai chegando à cova, e a sua vida ao que traz morte.
23 Kuin siis hänen tykönsä tulee enkeli, välimies, joka ainoa on enempi tuhansia, ilmoittamaan sille ihmiselle vanhurskauttansa,
Se com ele pois houver um mensageiro, um intérprete, um entre milhares, para declarar ao homem a sua retidão,
24 Ja armahtaa häntä, ja sanoo: pelasta häntä menemästä alas turmelukseen; sillä minä olen löytänyt sovinnon;
Então terá misericórdia dele, e lhe dirá: Livra-o, que não desça à cova; já achei resgate.
25 Niin hänen lihansa tuorehtii enemmin kuin lapsuudessa ja tulee taas niinkuin nuoruutensa aikana.
Sua carne se reverdecerá mais do que era na mocidade, e tornará aos dias da sua juventude.
26 Hän rukoilee Jumalaa, joka hänelle osoittaa armon: hän antaa kasvonsa nähdä ilolla, ja maksaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.
Deveras orará a Deus, o qual se agradará dele, e verá a sua face com júbilo, e restituirá ao homem a sua justiça.
27 Hän tunnustaa ihmiselle ja sanoo: minä olen syntiä tehnyt ja oikeuden vääntänyt; vaan ei se minua auttanut.
Olhará para os homens, e dirá: Pequei, e perverti o direito, o que de nada me aproveitou.
28 Hän pelasti minun sieluni, ettei se tulisi turmelukseen, vaan että minun elämäni näkis valkeuden.
Porém Deus livrou a minha alma de que não passasse a cova; assim que a minha vida vê a luz.
29 Katso, nämät kaikki tekee Jumala itsekullekin kolme kertaa,
Eis que tudo isto obra Deus, duas e três vezes para com o homem;
30 Tuodaksensa heidän sielunsa jälleen turmeluksesta ja valaistaksensa elävien valkeudella.
Para desviar a sua alma da perdição, e o alumiar com a luz dos viventes.
31 Job, ota tästä vaari ja kuule, ole myös ääneti, että minä puhuisin!
Escuta pois, ó Job, ouve-me: cala-te, e eu falarei.
32 Mutta jos sinulla on jotakin puhumista, niin vastaa minua. Puhu! sillä minä tahdon, ettäs olisit vanhurskas.
Se tens alguma coisa que dizer, responde-me: fala, porque desejo justificar-te.
33 Jos ei, niin kuule sinä minua, ja ole ääneti; minä opetan sinulle taidon.
Se não, escuta-me tu: cala-te, e ensinar-te-ei a sabedoria.
