Jobin 33
1 Kuule siis, Job, minun puhettani, ja ota vaari kaikista sanoistani!
Men høyr no, Job, på talen min, lyd vel på alle mine ord!
2 Katso, minä avaan suuni, ja kieleni puhuu minun suussani.
Sjå eg hev opna mine lippor, og tunga talar i min munn.
3 Minun sydämeni puhuu oikeuden, ja minun huuleni sanoo puhtaan ymmärryksen.
Frå ærlegt hjarta kjem min tale, rein kunnskap lipporne ber fram.
4 Jumalan henki on tehnyt minun, ja KaikkivaItiaan henki on minulle antanut elämän.
Guds ånd er det som meg hev skapt, og Allvalds ande gjev meg liv.
5 Jos taidat, niin vastaa minua; valmista itses, ja tule minun eteeni.
Um du det kann, so gjev meg svar! Væpna deg mot meg, og stig fram!
6 Katso, minä olen Jumalan oma niinkuin sinäkin, ja savesta olen minä myös tehty.
Eg er din likemann for Gud, eg og av leiret forma er.
7 Katso, ei sinun tarvitse hämmästyä minua, ja minun käteni ei ole sinulle raskas.
Du tarv’kje vera rædd for meg, min trykk skal ikkje tyngja deg.
8 Sinä olet puhunut minun korvaini kuullen: sinun ääntäs täytyy minun kuulla:
Men du hev sagt for øyro mine - eg høyrde ljoden av ditt ord -:
9 Minä olen puhdas ja ilman laitosta, viatoin ja synnitöin.
«Eg skuldfri er og utan synd, eg flekkfri er og utan skuld;
10 Katso, hän on löytänyt syyn minua vastaan, sentähden pitää hän minun vihollisenansa.
men han fører uvensgrunnar mot meg og held meg for sin fiendsmann;
11 Hän on pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja kätkenyt minun tieni.
han legg i stokken mine føter og vaktar alle mine vegar.»
12 Katso, juuri siitä minä päätän, ettes ole hurskas; sillä Jumala on suurempi kuin yksikään ihminen.
Men du hev urett, svarar eg; Gud større er enn menneskja.
13 Miksis riitelet hänen kanssansa, ettei hän tee sinulle lukua kaikista töistänsä?
Men kvifor vil du klaga på han: Han aldri svarar i sin sak?
14 Jos Jumala vihdoin jotakin käskee, ei hän sitä jälistä ajattele.
På eit vis talar Gud, ja tvo, um enn dei ikkje agtar på det.
15 Uninäössä yöllä, kuin uni tulee ihmisten päälle, kuin he makaavat vuoteessa,
I draumar og i syn ved natt, når tunge svevnen fell på folk, når dei på lægjet ligg og blundar,
16 Silloin hän ilmoittaa ihmisten korviin, ja vahvistaa sen heidän nuhtelemisellansa,
då let han øyro upp på folk, og innsiglar åtvaring til deim,
17 Kääntääksensä ihmistä aivoituksestansa, ja varjellaksensa ylpeydestä.
for burt frå synd å driva mannen, og rydja ovmod ut or honom
18 Hän säästää hänen sieluansa turmeluksesta, ja hänen elämäänsä, ettei se miekkaan lankeaisi.
og berga sjæli hans frå gravi og livet hans frå spjotodd-daude.
19 Ja kurittaa häntä kivulla vuoteessansa, ja kaikki hänen luunsa väkevällä kivulla,
Han tuktast og med sjukelægje, med stendig uro inn til beini,
20 Ja niin toimittaa hänen kauhistumaan ruokaa, ja hänen mielensä kyylyttämään ravintoa;
hans liv fær mothug imot brød, og sjæli hans mot lostemat.
21 Että hänen lihansa surkastuu, niin ettei sitä nähdä, ja hänen luunsa särkyvät, niin ettei niitä mielellä katsella;
Hans misser holdet, vert usjåleg, og beini morknar, syner ikkje,
22 Että hänen sielunsa lähenee turmelusta, ja hänen elämänsä kuolemaa.
og sjæli ned mot gravi lutar, hans liv mot daude-englarne.
23 Kuin siis hänen tykönsä tulee enkeli, välimies, joka ainoa on enempi tuhansia, ilmoittamaan sille ihmiselle vanhurskauttansa,
Er det då yver han ein engel, ein millommann, ein utav tusund, som lærer mannen um hans plikt,
24 Ja armahtaa häntä, ja sanoo: pelasta häntä menemästä alas turmelukseen; sillä minä olen löytänyt sovinnon;
Han ynkast yver han og segjer: «Frels honom frå i grav å ganga! Eg hev ei løysepening funne.»
25 Niin hänen lihansa tuorehtii enemmin kuin lapsuudessa ja tulee taas niinkuin nuoruutensa aikana.
Hans likam skal av helsa bløma, sin ungdom skal han atter få.
26 Hän rukoilee Jumalaa, joka hänelle osoittaa armon: hän antaa kasvonsa nähdä ilolla, ja maksaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.
Han bed til Gud og nåde fær, so han hans åsyn ser med jubel. Og so fær mannen att si rettferd.
27 Hän tunnustaa ihmiselle ja sanoo: minä olen syntiä tehnyt ja oikeuden vääntänyt; vaan ei se minua auttanut.
Han syng for folk og segjer so: «Eg synda hev og krenkt det rette, men hev’kje fenge lika for det;
28 Hän pelasti minun sieluni, ettei se tulisi turmelukseen, vaan että minun elämäni näkis valkeuden.
mi sjæl frå gravi berga han, med gleda fær eg ljoset sjå.»
29 Katso, nämät kaikki tekee Jumala itsekullekin kolme kertaa,
Og sjå: alt dette gjerer Gud tvo gonger, ja tri gong’ mot mannen,
30 Tuodaksensa heidän sielunsa jälleen turmeluksesta ja valaistaksensa elävien valkeudella.
og ber hans sjæl frå gravi burt, so livsens ljos kann lysa for han.
31 Job, ota tästä vaari ja kuule, ole myös ääneti, että minä puhuisin!
So gjev no gaum og høyr meg, Job, ver tagall du, so eg kann tala!
32 Mutta jos sinulla on jotakin puhumista, niin vastaa minua. Puhu! sillä minä tahdon, ettäs olisit vanhurskas.
Um du hev ord, so gjev meg svar! Tala, eg gjev deg gjerne rett.
33 Jos ei, niin kuule sinä minua, ja ole ääneti; minä opetan sinulle taidon.
I anna fall so høyr på meg, teg medan eg deg visdom lærer!»
