Jobin 33
1 Kuule siis, Job, minun puhettani, ja ota vaari kaikista sanoistani!
Audi igitur Iob eloquia mea, et omnes sermones meos ausculta.
2 Katso, minä avaan suuni, ja kieleni puhuu minun suussani.
Ecce aperui os meum, loquatur lingua mea in faucibus meis.
3 Minun sydämeni puhuu oikeuden, ja minun huuleni sanoo puhtaan ymmärryksen.
Simplici corde meo sermones mei, et sententiam puram labia mea loquentur.
4 Jumalan henki on tehnyt minun, ja KaikkivaItiaan henki on minulle antanut elämän.
Spiritus Dei fecit me, et spiraculum Omnipotentis vivificavit me.
5 Jos taidat, niin vastaa minua; valmista itses, ja tule minun eteeni.
Si potes, responde mihi, et adversus faciem meam consiste.
6 Katso, minä olen Jumalan oma niinkuin sinäkin, ja savesta olen minä myös tehty.
Ecce, et me sicut et te fecit Deus, et de eodem luto ego quoque formatus sum.
7 Katso, ei sinun tarvitse hämmästyä minua, ja minun käteni ei ole sinulle raskas.
Verumtamen miraculum meum non te terreat, et eloquentia mea non sit tibi gravis.
8 Sinä olet puhunut minun korvaini kuullen: sinun ääntäs täytyy minun kuulla:
Dixisti ergo in auribus meis, et vocem verborum tuorum audivi:
9 Minä olen puhdas ja ilman laitosta, viatoin ja synnitöin.
Mundus sum ego, et absque delicto: immaculatus, et non est iniquitas in me.
10 Katso, hän on löytänyt syyn minua vastaan, sentähden pitää hän minun vihollisenansa.
Quia querelas in me reperit, ideo arbitratus est me inimicum sibi.
11 Hän on pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja kätkenyt minun tieni.
Posuit in nervo pedes meos, custodivit omnes semitas meas.
12 Katso, juuri siitä minä päätän, ettes ole hurskas; sillä Jumala on suurempi kuin yksikään ihminen.
Hoc est ergo, in quo non es iustificatus: respondebo tibi, quia maior sit Deus homine.
13 Miksis riitelet hänen kanssansa, ettei hän tee sinulle lukua kaikista töistänsä?
Adversus eum contendis quod non ad omnia verba responderit tibi?
14 Jos Jumala vihdoin jotakin käskee, ei hän sitä jälistä ajattele.
Semel loquitur Deus, et secundo idipsum non repetit.
15 Uninäössä yöllä, kuin uni tulee ihmisten päälle, kuin he makaavat vuoteessa,
Per somnium in visione nocturna, quando irruit sopor super homines, et dormiunt in lectulo:
16 Silloin hän ilmoittaa ihmisten korviin, ja vahvistaa sen heidän nuhtelemisellansa,
Tunc aperit aures virorum, et erudiens eos instruit disciplina,
17 Kääntääksensä ihmistä aivoituksestansa, ja varjellaksensa ylpeydestä.
Ut avertat hominem ab his, quæ facit, et liberet eum de superbia:
18 Hän säästää hänen sieluansa turmeluksesta, ja hänen elämäänsä, ettei se miekkaan lankeaisi.
Eruens animam eius a corruptione: et vitam illius, ut non transeat in gladium.
19 Ja kurittaa häntä kivulla vuoteessansa, ja kaikki hänen luunsa väkevällä kivulla,
Increpat quoque per dolorem in lectulo, et omnia ossa eius marcescere facit.
20 Ja niin toimittaa hänen kauhistumaan ruokaa, ja hänen mielensä kyylyttämään ravintoa;
Abominabilis ei fit in vita sua panis, et animæ illius cibus ante desiderabilis.
21 Että hänen lihansa surkastuu, niin ettei sitä nähdä, ja hänen luunsa särkyvät, niin ettei niitä mielellä katsella;
Tabescet caro eius, et ossa, quæ tecta fuerant, nudabuntur.
22 Että hänen sielunsa lähenee turmelusta, ja hänen elämänsä kuolemaa.
Appropinquavit corruptioni anima eius, et vita illius mortiferis.
23 Kuin siis hänen tykönsä tulee enkeli, välimies, joka ainoa on enempi tuhansia, ilmoittamaan sille ihmiselle vanhurskauttansa,
Si fuerit pro eo Angelus loquens, unus de millibus, ut annuntiet hominis æquitatem:
24 Ja armahtaa häntä, ja sanoo: pelasta häntä menemästä alas turmelukseen; sillä minä olen löytänyt sovinnon;
Miserebitur eius, et dicet: Libera eum, ut non descendat in corruptionem: inveni in quo ei propitier.
25 Niin hänen lihansa tuorehtii enemmin kuin lapsuudessa ja tulee taas niinkuin nuoruutensa aikana.
Consumpta est caro eius a suppliciis, revertatur ad dies adolescentiæ suæ.
26 Hän rukoilee Jumalaa, joka hänelle osoittaa armon: hän antaa kasvonsa nähdä ilolla, ja maksaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.
Deprecabitur Deum, et placabilis ei erit: et videbit faciem eius in iubilo, et reddet homini iustitiam suam.
27 Hän tunnustaa ihmiselle ja sanoo: minä olen syntiä tehnyt ja oikeuden vääntänyt; vaan ei se minua auttanut.
Respiciet homines, et dicet: Peccavi, et vere deliqui, et, ut eram dignus, non recepi.
28 Hän pelasti minun sieluni, ettei se tulisi turmelukseen, vaan että minun elämäni näkis valkeuden.
Liberavit animam suam ne pergeret in interitum, sed vivens lucem videret.
29 Katso, nämät kaikki tekee Jumala itsekullekin kolme kertaa,
Ecce, hæc omnia operatur Deus tribus vicibus per singulos:
30 Tuodaksensa heidän sielunsa jälleen turmeluksesta ja valaistaksensa elävien valkeudella.
Ut revocet animas eorum a corruptione, et illuminet luce viventium.
31 Job, ota tästä vaari ja kuule, ole myös ääneti, että minä puhuisin!
Attende Iob, et audi me: et tace, dum loquor.
32 Mutta jos sinulla on jotakin puhumista, niin vastaa minua. Puhu! sillä minä tahdon, ettäs olisit vanhurskas.
Si autem habes quod loquaris, responde mihi, loquere: volo enim, te apparere iustum.
33 Jos ei, niin kuule sinä minua, ja ole ääneti; minä opetan sinulle taidon.
Quod si non habes, audi me: tace, et docebo te sapientiam.
