Jobin 33

1 Kuule siis, Job, minun puhettani, ja ota vaari kaikista sanoistani!

2 Katso, minä avaan suuni, ja kieleni puhuu minun suussani.

3 Minun sydämeni puhuu oikeuden, ja minun huuleni sanoo puhtaan ymmärryksen.

4 Jumalan henki on tehnyt minun, ja KaikkivaItiaan henki on minulle antanut elämän.

5 Jos taidat, niin vastaa minua; valmista itses, ja tule minun eteeni.

6 Katso, minä olen Jumalan oma niinkuin sinäkin, ja savesta olen minä myös tehty.

7 Katso, ei sinun tarvitse hämmästyä minua, ja minun käteni ei ole sinulle raskas.

8 Sinä olet puhunut minun korvaini kuullen: sinun ääntäs täytyy minun kuulla:

9 Minä olen puhdas ja ilman laitosta, viatoin ja synnitöin.

10 Katso, hän on löytänyt syyn minua vastaan, sentähden pitää hän minun vihollisenansa.

11 Hän on pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja kätkenyt minun tieni.

12 Katso, juuri siitä minä päätän, ettes ole hurskas; sillä Jumala on suurempi kuin yksikään ihminen.

13 Miksis riitelet hänen kanssansa, ettei hän tee sinulle lukua kaikista töistänsä?

14 Jos Jumala vihdoin jotakin käskee, ei hän sitä jälistä ajattele.

15 Uninäössä yöllä, kuin uni tulee ihmisten päälle, kuin he makaavat vuoteessa,

16 Silloin hän ilmoittaa ihmisten korviin, ja vahvistaa sen heidän nuhtelemisellansa,

17 Kääntääksensä ihmistä aivoituksestansa, ja varjellaksensa ylpeydestä.

18 Hän säästää hänen sieluansa turmeluksesta, ja hänen elämäänsä, ettei se miekkaan lankeaisi.

19 Ja kurittaa häntä kivulla vuoteessansa, ja kaikki hänen luunsa väkevällä kivulla,

20 Ja niin toimittaa hänen kauhistumaan ruokaa, ja hänen mielensä kyylyttämään ravintoa;

21 Että hänen lihansa surkastuu, niin ettei sitä nähdä, ja hänen luunsa särkyvät, niin ettei niitä mielellä katsella;

22 Että hänen sielunsa lähenee turmelusta, ja hänen elämänsä kuolemaa.

23 Kuin siis hänen tykönsä tulee enkeli, välimies, joka ainoa on enempi tuhansia, ilmoittamaan sille ihmiselle vanhurskauttansa,

24 Ja armahtaa häntä, ja sanoo: pelasta häntä menemästä alas turmelukseen; sillä minä olen löytänyt sovinnon;

25 Niin hänen lihansa tuorehtii enemmin kuin lapsuudessa ja tulee taas niinkuin nuoruutensa aikana.

26 Hän rukoilee Jumalaa, joka hänelle osoittaa armon: hän antaa kasvonsa nähdä ilolla, ja maksaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.

27 Hän tunnustaa ihmiselle ja sanoo: minä olen syntiä tehnyt ja oikeuden vääntänyt; vaan ei se minua auttanut.

28 Hän pelasti minun sieluni, ettei se tulisi turmelukseen, vaan että minun elämäni näkis valkeuden.

29 Katso, nämät kaikki tekee Jumala itsekullekin kolme kertaa,

30 Tuodaksensa heidän sielunsa jälleen turmeluksesta ja valaistaksensa elävien valkeudella.

31 Job, ota tästä vaari ja kuule, ole myös ääneti, että minä puhuisin!

32 Mutta jos sinulla on jotakin puhumista, niin vastaa minua. Puhu! sillä minä tahdon, ettäs olisit vanhurskas.

33 Jos ei, niin kuule sinä minua, ja ole ääneti; minä opetan sinulle taidon.