Jobin 33
1 Kuule siis, Job, minun puhettani, ja ota vaari kaikista sanoistani!
Ma pure, ascolta, o Giobbe, il mio dire, porgi orecchio a tutte le mie parole!
2 Katso, minä avaan suuni, ja kieleni puhuu minun suussani.
Ecco, apro la bocca, la lingua parla sotto il mio palato.
3 Minun sydämeni puhuu oikeuden, ja minun huuleni sanoo puhtaan ymmärryksen.
Nelle mie parole è la rettitudine del mio cuore; e le mie labbra diran sinceramente quello che so.
4 Jumalan henki on tehnyt minun, ja KaikkivaItiaan henki on minulle antanut elämän.
Lo spirito di Dio mi ha creato, e il soffio dell’Onnipotente mi dà la vita.
5 Jos taidat, niin vastaa minua; valmista itses, ja tule minun eteeni.
Se puoi, rispondimi; prepara le tue ragioni, fatti avanti!
6 Katso, minä olen Jumalan oma niinkuin sinäkin, ja savesta olen minä myös tehty.
Ecco, io sono uguale a te davanti a Dio; anch’io, fui tratto dall’argilla.
7 Katso, ei sinun tarvitse hämmästyä minua, ja minun käteni ei ole sinulle raskas.
Spavento di me non potrà quindi sgomentarti, e il peso della mia autorità non ti potrà schiacciare.
8 Sinä olet puhunut minun korvaini kuullen: sinun ääntäs täytyy minun kuulla:
Davanti a me tu dunque hai detto (e ho bene udito il suono delle tue parole):
9 Minä olen puhdas ja ilman laitosta, viatoin ja synnitöin.
“Io sono puro, senza peccato; sono innocente, non c’è iniquità in me;
10 Katso, hän on löytänyt syyn minua vastaan, sentähden pitää hän minun vihollisenansa.
ma Dio trova contro me degli appigli ostili, mi tiene per suo nemico;
11 Hän on pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja kätkenyt minun tieni.
mi mette i piedi nei ceppi, spia tutti i miei movimenti”.
12 Katso, juuri siitä minä päätän, ettes ole hurskas; sillä Jumala on suurempi kuin yksikään ihminen.
E io ti rispondo: In questo non hai ragione; giacché Dio è più grande dell’uomo.
13 Miksis riitelet hänen kanssansa, ettei hän tee sinulle lukua kaikista töistänsä?
Perché contendi con lui? poich’egli non rende conto d’alcuno dei suoi atti.
14 Jos Jumala vihdoin jotakin käskee, ei hän sitä jälistä ajattele.
Iddio parla, bensì, una volta ed anche due, ma l’uomo non ci bada;
15 Uninäössä yöllä, kuin uni tulee ihmisten päälle, kuin he makaavat vuoteessa,
parla per via di sogni, di visioni notturne, quando un sonno profondo cade sui mortali, quando sui loro letti essi giacciono assopiti;
16 Silloin hän ilmoittaa ihmisten korviin, ja vahvistaa sen heidän nuhtelemisellansa,
allora egli apre i loro orecchi e dà loro in segreto degli ammonimenti,
17 Kääntääksensä ihmistä aivoituksestansa, ja varjellaksensa ylpeydestä.
per distoglier l’uomo dal suo modo d’agire e tener lungi da lui la superbia;
18 Hän säästää hänen sieluansa turmeluksesta, ja hänen elämäänsä, ettei se miekkaan lankeaisi.
per salvargli l’anima dalla fossa, la vita dal dardo mortale.
19 Ja kurittaa häntä kivulla vuoteessansa, ja kaikki hänen luunsa väkevällä kivulla,
L’uomo è anche ammonito sul suo letto, dal dolore, dall’agitazione incessante delle sue ossa;
20 Ja niin toimittaa hänen kauhistumaan ruokaa, ja hänen mielensä kyylyttämään ravintoa;
quand’egli ha in avversione il pane, e l’anima sua schifa i cibi più squisiti;
21 Että hänen lihansa surkastuu, niin ettei sitä nähdä, ja hänen luunsa särkyvät, niin ettei niitä mielellä katsella;
la carne gli si consuma, e sparisce, mentre le ossa, prima invisibili, gli escon fuori,
22 Että hänen sielunsa lähenee turmelusta, ja hänen elämänsä kuolemaa.
l’anima sua si avvicina alla fossa, e la sua vita a quelli che dànno la morte.
23 Kuin siis hänen tykönsä tulee enkeli, välimies, joka ainoa on enempi tuhansia, ilmoittamaan sille ihmiselle vanhurskauttansa,
Ma se, presso a lui, v’è un angelo, un interprete, uno solo fra i mille, che mostri all’uomo il suo dovere,
24 Ja armahtaa häntä, ja sanoo: pelasta häntä menemästä alas turmelukseen; sillä minä olen löytänyt sovinnon;
Iddio ha pietà di lui e dice: “Risparmialo, che non scenda nella fossa! Ho trovato il suo riscatto”.
25 Niin hänen lihansa tuorehtii enemmin kuin lapsuudessa ja tulee taas niinkuin nuoruutensa aikana.
Allora la sua carne divien fresca più di quella d’un bimbo; egli torna ai giorni della sua giovinezza;
26 Hän rukoilee Jumalaa, joka hänelle osoittaa armon: hän antaa kasvonsa nähdä ilolla, ja maksaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.
implora Dio, e Dio gli è propizio; gli dà di contemplare il suo volto con giubilo, e lo considera di nuovo come giusto.
27 Hän tunnustaa ihmiselle ja sanoo: minä olen syntiä tehnyt ja oikeuden vääntänyt; vaan ei se minua auttanut.
Ed egli va cantando fra la gente e dice: “Avevo peccato, pervertito la giustizia, e non sono stato punito come meritavo.
28 Hän pelasti minun sieluni, ettei se tulisi turmelukseen, vaan että minun elämäni näkis valkeuden.
Iddio ha riscattato l’anima mia, onde non scendesse nella fossa e la mia vita si schiude alla luce!”
29 Katso, nämät kaikki tekee Jumala itsekullekin kolme kertaa,
Ecco, tutto questo Iddio lo fa due, tre volte, all’uomo,
30 Tuodaksensa heidän sielunsa jälleen turmeluksesta ja valaistaksensa elävien valkeudella.
per ritrarre l’anima di lui dalla fossa, perché su di lei splenda la luce della vita.
31 Job, ota tästä vaari ja kuule, ole myös ääneti, että minä puhuisin!
Sta’ attento, Giobbe, dammi ascolto; taci, ed io parlerò.
32 Mutta jos sinulla on jotakin puhumista, niin vastaa minua. Puhu! sillä minä tahdon, ettäs olisit vanhurskas.
Se hai qualcosa da dire, rispondimi, parla, ché io vorrei poterti dar ragione.
33 Jos ei, niin kuule sinä minua, ja ole ääneti; minä opetan sinulle taidon.
Se no, tu dammi ascolto, taci, e t’insegnerò la saviezza”.
