Jobin 33
1 Kuule siis, Job, minun puhettani, ja ota vaari kaikista sanoistani!
Nun aber höre, Hiob, meine Rede und allen meinen Worten leih' dein Ohr.
2 Katso, minä avaan suuni, ja kieleni puhuu minun suussani.
Siehe doch, ich thue meinen Mund auf, und meine Zunge redet unter meinem Gaumen.
3 Minun sydämeni puhuu oikeuden, ja minun huuleni sanoo puhtaan ymmärryksen.
Geradem Sinn entstammen meine Worte, und was meine Lippen wissen, sprechen sie lauter aus.
4 Jumalan henki on tehnyt minun, ja KaikkivaItiaan henki on minulle antanut elämän.
Der Geist Gottes hat mich geschaffen, und des Allmächtigen Odem belebt mich.
5 Jos taidat, niin vastaa minua; valmista itses, ja tule minun eteeni.
Wenn du kannst, so widerlege mich; rüste dich gegen mich, stelle dich zum Kampf.
6 Katso, minä olen Jumalan oma niinkuin sinäkin, ja savesta olen minä myös tehty.
Siehe, ich stehe zu Gott, wie du; aus gleichem Thon wie du bin ich geschnitten.
7 Katso, ei sinun tarvitse hämmästyä minua, ja minun käteni ei ole sinulle raskas.
Nein, Furcht vor mir braucht dich nicht zu erschrecken, und meine Hand soll dich nicht niederdrücken.
8 Sinä olet puhunut minun korvaini kuullen: sinun ääntäs täytyy minun kuulla:
Allein, vor meinen Ohren sagtest du - ich vernahm den Laut deiner Worte:
9 Minä olen puhdas ja ilman laitosta, viatoin ja synnitöin.
“Rein bin ich, ohne Missethat, bin lauter und frei von Schuld.
10 Katso, hän on löytänyt syyn minua vastaan, sentähden pitää hän minun vihollisenansa.
Fürwahr, Feindseligkeiten erfindet er gegen mich, erachtet mich für seinen Feind,
11 Hän on pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja kätkenyt minun tieni.
legt meine Füße in den Block, beobachtet alle meine Wege.”
12 Katso, juuri siitä minä päätän, ettes ole hurskas; sillä Jumala on suurempi kuin yksikään ihminen.
Sieh, darin hast du Unrecht, erwidere ich dir; denn Gott ist größer als ein Mensch.
13 Miksis riitelet hänen kanssansa, ettei hän tee sinulle lukua kaikista töistänsä?
Warum hast du gegen ihn gehadert, daß er auf alle deine Worte keine Antwort erteile?
14 Jos Jumala vihdoin jotakin käskee, ei hän sitä jälistä ajattele.
Denn freilich spricht Gott einmal, auch zweimal - aber man beachtet es nicht.
15 Uninäössä yöllä, kuin uni tulee ihmisten päälle, kuin he makaavat vuoteessa,
Im Traum, im Nachtgesicht, wenn tiefer Schlaf auf die Menschen fällt, im Schlummer auf dem Lager,
16 Silloin hän ilmoittaa ihmisten korviin, ja vahvistaa sen heidän nuhtelemisellansa,
dann öffnet er der Menschen Ohr und drückt ihrer Verwarnung das Siegel auf,
17 Kääntääksensä ihmistä aivoituksestansa, ja varjellaksensa ylpeydestä.
von seinem Thun den Menschen abzubringen und den Mann vor Hoffart zu schirmen.
18 Hän säästää hänen sieluansa turmeluksesta, ja hänen elämäänsä, ettei se miekkaan lankeaisi.
Er bewahrt seine Seele vor der Grube und sein Leben, daß es nicht durch Geschosse dahinfährt.
19 Ja kurittaa häntä kivulla vuoteessansa, ja kaikki hänen luunsa väkevällä kivulla,
Auch wird er gezüchtigt durch Schmerz auf seinem Lager; ununterbrochen wütet der Kampf in seinem Gebein.
20 Ja niin toimittaa hänen kauhistumaan ruokaa, ja hänen mielensä kyylyttämään ravintoa;
Dann läßt ihm sein Lebenstrieb das Brot zum Ekel werden, und seine Seele die Lieblingsspeise.
21 Että hänen lihansa surkastuu, niin ettei sitä nähdä, ja hänen luunsa särkyvät, niin ettei niitä mielellä katsella;
Sein Fleisch schwindet dahin, daß es kein Ansehen mehr hat, unscheinbar wird sein dürres Gebein,
22 Että hänen sielunsa lähenee turmelusta, ja hänen elämänsä kuolemaa.
so daß seine Seele dem Grabe nahe ist, und sein Leben den Todesengeln.
23 Kuin siis hänen tykönsä tulee enkeli, välimies, joka ainoa on enempi tuhansia, ilmoittamaan sille ihmiselle vanhurskauttansa,
Wenn dann ein Fürsprech-Engel für ihn da ist, einer von den Tausend, dem Menschen seine Pflicht zu verkündigen,
24 Ja armahtaa häntä, ja sanoo: pelasta häntä menemästä alas turmelukseen; sillä minä olen löytänyt sovinnon;
und er sich seiner erbarmt und spricht: “Erlöse ihn und laß ihn nicht in die Grube hinabfahren; ich habe das Lösegeld erhalten” -
25 Niin hänen lihansa tuorehtii enemmin kuin lapsuudessa ja tulee taas niinkuin nuoruutensa aikana.
dann strotzt sein Leib von Jugendfrische, er kehrt zurück zu den Tagen seiner Jugendkraft.
26 Hän rukoilee Jumalaa, joka hänelle osoittaa armon: hän antaa kasvonsa nähdä ilolla, ja maksaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.
Er fleht zu Gott, und der erweist ihm Gnade, läßt ihm sein Antlitz unter Jauchzen schauen und vergilt so dem Menschen sein richtiges Verhalten.
27 Hän tunnustaa ihmiselle ja sanoo: minä olen syntiä tehnyt ja oikeuden vääntänyt; vaan ei se minua auttanut.
Er singt vor den Leuten und spricht: “Ich hatte gesündigt und das Recht verkehrt, doch wurde es mir nicht vergolten.
28 Hän pelasti minun sieluni, ettei se tulisi turmelukseen, vaan että minun elämäni näkis valkeuden.
Er hat meine Seele erlöst und sie nicht zur Grube hinfahren lassen, und mein Leben erfreut sich am Licht.”
29 Katso, nämät kaikki tekee Jumala itsekullekin kolme kertaa,
Sieh, dies alles thut Gott mit dem Menschen zweimal, dreimal,
30 Tuodaksensa heidän sielunsa jälleen turmeluksesta ja valaistaksensa elävien valkeudella.
seine Seele der Grube zu entreißen, daß er vom Lichte des Lebens umleuchtet werde.
31 Job, ota tästä vaari ja kuule, ole myös ääneti, että minä puhuisin!
Merke auf, Hiob, höre mir zu; schweige und laß mich reden!
32 Mutta jos sinulla on jotakin puhumista, niin vastaa minua. Puhu! sillä minä tahdon, ettäs olisit vanhurskas.
Hast du Worte, so widerlege mich; sprich nur, denn gern gäbe ich dir Recht!
33 Jos ei, niin kuule sinä minua, ja ole ääneti; minä opetan sinulle taidon.
Wo nicht, so höre du mir zu; schweige, damit ich dich Weisheit lehre.
