Jobin 33
1 Kuule siis, Job, minun puhettani, ja ota vaari kaikista sanoistani!
And yet, I pray thee, O Job, Hear my speech and [to] all my words give ear.
2 Katso, minä avaan suuni, ja kieleni puhuu minun suussani.
Lo, I pray thee, I have opened my mouth, My tongue hath spoken in the palate.
3 Minun sydämeni puhuu oikeuden, ja minun huuleni sanoo puhtaan ymmärryksen.
Of the uprightness of my heart [are] my sayings, And knowledge have my lips clearly spoken.
4 Jumalan henki on tehnyt minun, ja KaikkivaItiaan henki on minulle antanut elämän.
The Spirit of God hath made me, And the breath of the Mighty doth quicken me.
5 Jos taidat, niin vastaa minua; valmista itses, ja tule minun eteeni.
If thou art able — answer me, Set in array before me — station thyself.
6 Katso, minä olen Jumalan oma niinkuin sinäkin, ja savesta olen minä myös tehty.
Lo, I [am], according to thy word, for God, From the clay I — I also, have been formed.
7 Katso, ei sinun tarvitse hämmästyä minua, ja minun käteni ei ole sinulle raskas.
Lo, my terror doth not frighten thee, And my burden on thee is not heavy.
8 Sinä olet puhunut minun korvaini kuullen: sinun ääntäs täytyy minun kuulla:
Surely — thou hast said in mine ears, And the sounds of words I hear:
9 Minä olen puhdas ja ilman laitosta, viatoin ja synnitöin.
'Pure [am] I, without transgression, Innocent [am] I, and I have no iniquity.
10 Katso, hän on löytänyt syyn minua vastaan, sentähden pitää hän minun vihollisenansa.
Lo, occasions against me He doth find, He doth reckon me for an enemy to Him,
11 Hän on pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja kätkenyt minun tieni.
He doth put in the stocks my feet, He doth watch all my paths.'
12 Katso, juuri siitä minä päätän, ettes ole hurskas; sillä Jumala on suurempi kuin yksikään ihminen.
Lo, [in] this thou hast not been righteous, I answer thee, that greater is God than man.
13 Miksis riitelet hänen kanssansa, ettei hän tee sinulle lukua kaikista töistänsä?
Wherefore against Him hast thou striven, When [for] all His matters He answereth not?
14 Jos Jumala vihdoin jotakin käskee, ei hän sitä jälistä ajattele.
For once doth God speak, and twice, (He doth not behold it.)
15 Uninäössä yöllä, kuin uni tulee ihmisten päälle, kuin he makaavat vuoteessa,
In a dream — a vision of night, In the falling of deep sleep on men, In slumberings on a bed.
16 Silloin hän ilmoittaa ihmisten korviin, ja vahvistaa sen heidän nuhtelemisellansa,
Then He uncovereth the ear of men, And for their instruction sealeth:
17 Kääntääksensä ihmistä aivoituksestansa, ja varjellaksensa ylpeydestä.
To turn aside man [from] doing, And pride from man He concealeth.
18 Hän säästää hänen sieluansa turmeluksesta, ja hänen elämäänsä, ettei se miekkaan lankeaisi.
He keepeth back his soul from corruption, And his life from passing away by a dart.
19 Ja kurittaa häntä kivulla vuoteessansa, ja kaikki hänen luunsa väkevällä kivulla,
And he hath been reproved With pain on his bed, And the strife of his bones [is] enduring.
20 Ja niin toimittaa hänen kauhistumaan ruokaa, ja hänen mielensä kyylyttämään ravintoa;
And his life hath nauseated bread, And his soul desirable food.
21 Että hänen lihansa surkastuu, niin ettei sitä nähdä, ja hänen luunsa särkyvät, niin ettei niitä mielellä katsella;
His flesh is consumed from being seen, And high are his bones, they were not seen!
22 Että hänen sielunsa lähenee turmelusta, ja hänen elämänsä kuolemaa.
And draw near to the pit doth his soul, And his life to those causing death.
23 Kuin siis hänen tykönsä tulee enkeli, välimies, joka ainoa on enempi tuhansia, ilmoittamaan sille ihmiselle vanhurskauttansa,
If there is by him a messenger, An interpreter — one of a thousand, To declare for man his uprightness:
24 Ja armahtaa häntä, ja sanoo: pelasta häntä menemästä alas turmelukseen; sillä minä olen löytänyt sovinnon;
Then He doth favour him and saith, 'Ransom him from going down to the pit, I have found an atonement.'
25 Niin hänen lihansa tuorehtii enemmin kuin lapsuudessa ja tulee taas niinkuin nuoruutensa aikana.
Fresher [is] his flesh than a child's, He returneth to the days of his youth.
26 Hän rukoilee Jumalaa, joka hänelle osoittaa armon: hän antaa kasvonsa nähdä ilolla, ja maksaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.
He maketh supplication unto God, And He accepteth him. And he seeth His face with shouting, And He returneth to man His righteousness.
27 Hän tunnustaa ihmiselle ja sanoo: minä olen syntiä tehnyt ja oikeuden vääntänyt; vaan ei se minua auttanut.
He looketh on men, and saith, 'I sinned, And uprightness I have perverted, And it hath not been profitable to me.
28 Hän pelasti minun sieluni, ettei se tulisi turmelukseen, vaan että minun elämäni näkis valkeuden.
He hath ransomed my soul From going over into the pit, And my life on the light looketh.'
29 Katso, nämät kaikki tekee Jumala itsekullekin kolme kertaa,
Lo, all these doth God work, Twice — thrice with man,
30 Tuodaksensa heidän sielunsa jälleen turmeluksesta ja valaistaksensa elävien valkeudella.
To bring back his soul from the pit, To be enlightened with the light of the living.
31 Job, ota tästä vaari ja kuule, ole myös ääneti, että minä puhuisin!
Attend, O Job, hearken to me, Keep silent, and I — I do speak.
32 Mutta jos sinulla on jotakin puhumista, niin vastaa minua. Puhu! sillä minä tahdon, ettäs olisit vanhurskas.
If there are words — answer me, Speak, for I have a desire to justify thee.
33 Jos ei, niin kuule sinä minua, ja ole ääneti; minä opetan sinulle taidon.
If there are not — hearken thou to me, Keep silent, and I teach thee wisdom.
