Jobin 33
1 Kuule siis, Job, minun puhettani, ja ota vaari kaikista sanoistani!
“And yet, please, O Job, Hear my speech and give ear [to] all my words.
2 Katso, minä avaan suuni, ja kieleni puhuu minun suussani.
Now behold, I have opened my mouth, My tongue has spoken in the palate.
3 Minun sydämeni puhuu oikeuden, ja minun huuleni sanoo puhtaan ymmärryksen.
Of the uprightness of my heart [are] my sayings, And my lips have clearly spoken knowledge.
4 Jumalan henki on tehnyt minun, ja KaikkivaItiaan henki on minulle antanut elämän.
The Spirit of God has made me, And the breath of the Mighty quickens me.
5 Jos taidat, niin vastaa minua; valmista itses, ja tule minun eteeni.
If you are able—answer me, Set in array before me—station yourself.
6 Katso, minä olen Jumalan oma niinkuin sinäkin, ja savesta olen minä myös tehty.
Behold, I [am], according to your word, for God, I have also been formed from the clay.
7 Katso, ei sinun tarvitse hämmästyä minua, ja minun käteni ei ole sinulle raskas.
Behold, my terror does not frighten you, And my burden on you is not heavy.
8 Sinä olet puhunut minun korvaini kuullen: sinun ääntäs täytyy minun kuulla:
Surely you have spoken in my ears, And the sounds of words I hear:
9 Minä olen puhdas ja ilman laitosta, viatoin ja synnitöin.
I [am] pure, without transgression, I [am] innocent, and I have no iniquity.
10 Katso, hän on löytänyt syyn minua vastaan, sentähden pitää hän minun vihollisenansa.
Behold, He develops hindrances against me, He reckons me for an enemy to Him,
11 Hän on pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja kätkenyt minun tieni.
He puts my feet in the stocks, He watches all my paths.
12 Katso, juuri siitä minä päätän, ettes ole hurskas; sillä Jumala on suurempi kuin yksikään ihminen.
Behold, you have not been righteous [in] this, I answer you, that God is greater than man.
13 Miksis riitelet hänen kanssansa, ettei hän tee sinulle lukua kaikista töistänsä?
Why have you striven against Him, When [for] all His matters He does not answer?
14 Jos Jumala vihdoin jotakin käskee, ei hän sitä jälistä ajattele.
For once God speaks, and twice (he does not behold it),
15 Uninäössä yöllä, kuin uni tulee ihmisten päälle, kuin he makaavat vuoteessa,
In a dream—a vision of night, In the falling of deep sleep on men, In slumberings on a bed.
16 Silloin hän ilmoittaa ihmisten korviin, ja vahvistaa sen heidän nuhtelemisellansa,
Then He uncovers the ear of men, And seals for their instruction,
17 Kääntääksensä ihmistä aivoituksestansa, ja varjellaksensa ylpeydestä.
To turn aside man [from] doing, And He conceals pride from man.
18 Hän säästää hänen sieluansa turmeluksesta, ja hänen elämäänsä, ettei se miekkaan lankeaisi.
He keeps back his soul from corruption, And his life from passing away by a dart.
19 Ja kurittaa häntä kivulla vuoteessansa, ja kaikki hänen luunsa väkevällä kivulla,
And he has been reproved With pain on his bed, And the strife of his bones [is] enduring.
20 Ja niin toimittaa hänen kauhistumaan ruokaa, ja hänen mielensä kyylyttämään ravintoa;
And his life has nauseated bread, And his soul desirable food.
21 Että hänen lihansa surkastuu, niin ettei sitä nähdä, ja hänen luunsa särkyvät, niin ettei niitä mielellä katsella;
His flesh is consumed from being seen, And his bones are high, they were not seen!
22 Että hänen sielunsa lähenee turmelusta, ja hänen elämänsä kuolemaa.
And his soul draws near to the pit, And his life to those causing death.
23 Kuin siis hänen tykönsä tulee enkeli, välimies, joka ainoa on enempi tuhansia, ilmoittamaan sille ihmiselle vanhurskauttansa,
If there is a messenger by him, An interpreter—one of a thousand, To declare for man his uprightness,
24 Ja armahtaa häntä, ja sanoo: pelasta häntä menemästä alas turmelukseen; sillä minä olen löytänyt sovinnon;
Then He favors him and says, Ransom him from going down to the pit, I have found an atonement.
25 Niin hänen lihansa tuorehtii enemmin kuin lapsuudessa ja tulee taas niinkuin nuoruutensa aikana.
Fresher [is] his flesh than a child’s, He returns to the days of his youth.
26 Hän rukoilee Jumalaa, joka hänelle osoittaa armon: hän antaa kasvonsa nähdä ilolla, ja maksaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.
He makes supplication to God, And He accepts him. And he sees His face with shouting, And He returns to man His righteousness.
27 Hän tunnustaa ihmiselle ja sanoo: minä olen syntiä tehnyt ja oikeuden vääntänyt; vaan ei se minua auttanut.
[Then] he looks on men and says, I sinned, and I have perverted uprightness, And it has not been profitable to me.
28 Hän pelasti minun sieluni, ettei se tulisi turmelukseen, vaan että minun elämäni näkis valkeuden.
He has ransomed my soul From going over into the pit, And my life looks on the light.
29 Katso, nämät kaikki tekee Jumala itsekullekin kolme kertaa,
Behold, God works all these, Twice, [even] three times with man,
30 Tuodaksensa heidän sielunsa jälleen turmeluksesta ja valaistaksensa elävien valkeudella.
To bring back his soul from the pit, To be enlightened with the light of the living.
31 Job, ota tästä vaari ja kuule, ole myös ääneti, että minä puhuisin!
Attend, O Job, listen to me, Keep silent, and I speak.
32 Mutta jos sinulla on jotakin puhumista, niin vastaa minua. Puhu! sillä minä tahdon, ettäs olisit vanhurskas.
If there are words—answer me, Speak, for I have a desire to justify you.
33 Jos ei, niin kuule sinä minua, ja ole ääneti; minä opetan sinulle taidon.
If there are not—listen to me, Keep silent, and I teach you wisdom.”
