Jobin 33
1 Kuule siis, Job, minun puhettani, ja ota vaari kaikista sanoistani!
Slyšiž tedy, prosím, Jobe, řeči mé, a všech slov mých ušima svýma pozoruj.
2 Katso, minä avaan suuni, ja kieleni puhuu minun suussani.
Aj, jižť otvírám ústa svá, mluví jazyk můj v ústech mých.
3 Minun sydämeni puhuu oikeuden, ja minun huuleni sanoo puhtaan ymmärryksen.
Upřímost srdce mého a umění vynesou rtové moji.
4 Jumalan henki on tehnyt minun, ja KaikkivaItiaan henki on minulle antanut elämän.
Duch Boha silného učinil mne, a dchnutí Všemohoucího dalo mi život.
5 Jos taidat, niin vastaa minua; valmista itses, ja tule minun eteeni.
Můžeš-li, odpovídej mi, připrav se proti mně, a postav se.
6 Katso, minä olen Jumalan oma niinkuin sinäkin, ja savesta olen minä myös tehty.
Aj, já podlé žádosti tvé buduť místo Boha silného; z bláta sformován jsem i já.
7 Katso, ei sinun tarvitse hämmästyä minua, ja minun käteni ei ole sinulle raskas.
Pročež strach ze mne nepředěsí tě, a ruka má nebudeť k obtížení.
8 Sinä olet puhunut minun korvaini kuullen: sinun ääntäs täytyy minun kuulla:
Řekl jsi pak přede mnou, a hlas ten řečí tvých slyšel jsem:
9 Minä olen puhdas ja ilman laitosta, viatoin ja synnitöin.
Èist jsem, bez přestoupení, nevinný jsem, a nepravosti při mně není.
10 Katso, hän on löytänyt syyn minua vastaan, sentähden pitää hän minun vihollisenansa.
Aj, příčiny ku potření mne shledal Bůh, klade mne sobě za nepřítele,
11 Hän on pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja kätkenyt minun tieni.
Svírá poutami nohy mé, střeže všech stezek mých.
12 Katso, juuri siitä minä päätän, ettes ole hurskas; sillä Jumala on suurempi kuin yksikään ihminen.
Aj, tím nejsi spravedliv, odpovídám tobě, nebo větší jest Bůh nežli člověk.
13 Miksis riitelet hänen kanssansa, ettei hän tee sinulle lukua kaikista töistänsä?
Oč se s ním nesnadníš? Žeť všech svých věcí nezjevuje?
14 Jos Jumala vihdoin jotakin käskee, ei hän sitä jälistä ajattele.
Ano jednou mluví Bůh silný, i dvakrát, a nešetří toho člověk.
15 Uninäössä yöllä, kuin uni tulee ihmisten päälle, kuin he makaavat vuoteessa,
Skrze sny u vidění nočním, když připadá hluboký sen na lidi ve spaní na ložci,
16 Silloin hän ilmoittaa ihmisten korviin, ja vahvistaa sen heidän nuhtelemisellansa,
Tehdáž odkrývá ucho lidem, a čemu je učí, to zpečeťuje,
17 Kääntääksensä ihmistä aivoituksestansa, ja varjellaksensa ylpeydestä.
Aby odtrhl člověka od skutku zlého, a pýchu od muže vzdálil,
18 Hän säästää hänen sieluansa turmeluksesta, ja hänen elämäänsä, ettei se miekkaan lankeaisi.
A zachoval duši jeho od jámy, a život jeho aby netrefil na meč.
19 Ja kurittaa häntä kivulla vuoteessansa, ja kaikki hänen luunsa väkevällä kivulla,
Tresce i bolestí na lůži jeho, a všecky kosti jeho násilnou nemocí,
20 Ja niin toimittaa hänen kauhistumaan ruokaa, ja hänen mielensä kyylyttämään ravintoa;
Tak že sobě život jeho oškliví pokrm, a duše jeho krmi nejlahodnější.
21 Että hänen lihansa surkastuu, niin ettei sitä nähdä, ja hänen luunsa särkyvät, niin ettei niitä mielellä katsella;
Hyne tělo jeho patrně, a vyhlédají kosti jeho, jichž prvé nebylo vídati.
22 Että hänen sielunsa lähenee turmelusta, ja hänen elämänsä kuolemaa.
A tak bývá blízká hrobu duše jeho, a život jeho smrtelných ran.
23 Kuin siis hänen tykönsä tulee enkeli, välimies, joka ainoa on enempi tuhansia, ilmoittamaan sille ihmiselle vanhurskauttansa,
Však bude-li míti anděla vykladače jednoho z tisíce, kterýž by za člověka oznámil pokání jeho:
24 Ja armahtaa häntä, ja sanoo: pelasta häntä menemästä alas turmelukseen; sillä minä olen löytänyt sovinnon;
Tedy smiluje se nad ním, a dí: Vyprosť jej, ať nesstoupí do porušení, oblíbilť jsem mzdu vyplacení.
25 Niin hänen lihansa tuorehtii enemmin kuin lapsuudessa ja tulee taas niinkuin nuoruutensa aikana.
I odmladne tělo jeho nad dítěcí, a navrátí se ke dnům mladosti své.
26 Hän rukoilee Jumalaa, joka hänelle osoittaa armon: hän antaa kasvonsa nähdä ilolla, ja maksaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.
Kořiti se bude Bohu, a zamiluje jej, a patřiti bude na něj tváří ochotnou; nadto navrátí člověku spravedlnost jeho.
27 Hän tunnustaa ihmiselle ja sanoo: minä olen syntiä tehnyt ja oikeuden vääntänyt; vaan ei se minua auttanut.
Kterýž hledě na lidi, řekne: Zhřešilť jsem byl, a to, což pravého bylo, převrátil jsem, ale nebylo mi to prospěšné.
28 Hän pelasti minun sieluni, ettei se tulisi turmelukseen, vaan että minun elämäni näkis valkeuden.
Bůh však vykoupil duši mou, aby nešla do jámy, a život můj, aby světlo spatřoval.
29 Katso, nämät kaikki tekee Jumala itsekullekin kolme kertaa,
Aj, všeckoť to dělá Bůh silný dvakrát i třikrát při člověku,
30 Tuodaksensa heidän sielunsa jälleen turmeluksesta ja valaistaksensa elävien valkeudella.
Aby odvrátil duši jeho od jámy, a aby osvícen byl světlem živých.
31 Job, ota tästä vaari ja kuule, ole myös ääneti, että minä puhuisin!
Pozoruj, Jobe, poslouchej mne, mlč, ať já mluvím.
32 Mutta jos sinulla on jotakin puhumista, niin vastaa minua. Puhu! sillä minä tahdon, ettäs olisit vanhurskas.
Jestliže máš slova, odpovídej mi, nebo bych chtěl ospravedlniti tebe.
33 Jos ei, niin kuule sinä minua, ja ole ääneti; minä opetan sinulle taidon.
Pakli nic, ty mne poslouchej; mlč, a poučím tě moudrosti.
