Jobin 32
1 Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.
Naʻe tuku ai ʻe he kau tangata ʻe toko tolu ni ʻenau lea atu kia Siope, koeʻuhi naʻe māʻoniʻoni ia ʻi hono mata ʻoʻona.
2 Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,
Pea naʻe tupu ʻae ʻita ʻa Elihu ko e foha ʻo Palakela ko e tangata Pusa, ʻi he kāinga ʻo Lame: naʻe tupu ʻene ʻita kia Siope, koeʻuhi naʻa ne fakatonuhiaʻi ia ʻe ia kae ʻikai ko e ʻOtua.
3 Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.
Naʻe ʻita foki ia ki hono kāinga ʻe toko tolu, koeʻuhi naʻe ʻikai te nau faʻa talia ʻa Siope, ka kuo nau talatalaakiʻi ia.
4 Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.
Ka naʻe tatali ʻa Elihu kaeʻoua ke ʻosi ʻae lea ʻa Siope, koeʻuhi naʻa nau motuʻa ʻiate ia.
5 Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.
Pea ʻi he vakai ʻa Elihu kuo ʻikai ha tali ʻi he ngutu ʻoe kau tangata ʻe toko tolu ni, naʻe tupu ʻene ʻita.
6 Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.
Pea naʻe lea ʻa Elihu ko e foha ʻo Palakela ko e tangata Pusa, ʻo ne pehē, “ʻOku ou siʻi au, kae motuʻa ʻakimoutolu; ko ia ne u manavahē ai, ʻo taʻefiefakahā ʻa hoku loto.
7 Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.
Ne u pehē, ‘ʻE lea ʻae ngaahi ʻaho, pea ʻe akonekina ke poto ʻe he ngaahi taʻu lahi.’
8 Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.
Ka ʻoku ai ʻae laumālie ʻi he tangata, pea ʻoku foaki kiate ia ʻae ʻilo lahi ʻe he fakamānava ʻae Māfimafi.
9 Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.
ʻOku ʻikai poto ʻae houʻeiki kotoa pē, pea ʻoku ʻikai ʻilo ʻe he mātuʻa ʻae fakamaau.
10 Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.
Ko ia ne u pehē ai, ‘Fanongo mai kiate au; te u fakahā foki hoku loto.’
11 Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.
“Vakai, ne u tatali ki hoʻomou ngaahi lea; naʻaku fakafanongo ki hoʻomou ngaahi fakamatala, ʻi he lolotonga homou hakule ki haʻamou lea.
12 Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.
ʻIo, ne u tokangaʻi ʻakimoutolu, pea vakai, kuo ʻikai ha taha ʻiate kimoutolu kuo ne lavaʻi ʻa Siope, pe tali ʻene ngaahi lea:
13 Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.
Telia naʻa mou pehē, ‘Kuo mau ʻiloʻi ʻae poto: ʻoku lī hifo ia ʻe he ʻOtua, kae ʻikai ko e tangata.’
14 Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.
Pea ko eni, naʻe ʻikai te ne lea fakatotonu mai kiate au: pea ʻe ʻikai te u tali ʻaki ia ʻa hoʻomou ngaahi lea.
15 He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.
“Naʻe ofo ʻakinautolu, ʻo ʻikai te nau toe lea: pea fakalongo pe.
16 Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.
Pea kuo u tatali, (he naʻe ʻikai te nau lea, kae tutuʻu pe, ʻo ʻikai toe lea: )
17 Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.
Pea ne u pehē, ‘Te u tali foki ʻeau ʻi hoku lakanga, te u fakahā foki hoku loto.’
18 Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.
He ʻoku ou pito ʻi he ngaahi lea, ʻoku fakangaueʻi au ʻe hoku laumālie.
19 Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.
Vakai, ʻoku tatau hoku loto mo e uaine taʻehanoava; ʻo hangē ko e ngaahi hina ʻoe uaine foʻou, ʻoku toe siʻi pea mahaehae.
20 Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.
Te u lea kau fiemālie: te u faʻai hoku loungutu ʻo tali.
21 En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.
ʻOfa ke ʻoua naʻaku filifilimānako ki ha taha, pea ʻoua naʻaku ʻai ʻae hingoa fakalapu ki ha tangata.
22 Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.
He ʻoku ʻikai te u ʻilo ke ʻai ʻae hingoa lapu; telia naʻa ʻave fakavave ai au ʻe hoku Tupuʻanga.
