Jobin 32
1 Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.
Y cesaron estos tres varones de responder a Job, por cuanto él era justo en sus ojos.
2 Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,
Y Eliú, hijo de Baraquel, Buzita, de la familia de Ram, se enojó con furor contra Job: enojóse con furor, por cuanto justificaba su vida más que a Dios.
3 Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.
Enojóse asimismo con furor contra sus tres amigos, por cuanto no hallaban que responder, habiendo condenado a Job.
4 Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.
Y Eliú había esperado a Job en la disputa; porque todos eran más viejos de días que él.
5 Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.
Y viendo Eliú que no había respuesta en la boca de aquellos tres varones, su furor se encendió.
6 Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.
Y respondió Eliú, hijo de Baraquel, Buzita, y dijo: Yo soy menor de días, y vosotros viejos; por tanto he tenido miedo, y he temido de declararos mi opinión.
7 Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.
Yo decía: Los días hablarán, y la muchedumbre de años declarará sabiduría.
8 Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.
Ciertamente espíritu hay en el hombre, e inspiración del Omnipotente los hace que entiendan.
9 Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.
No los grandes son los sabios: ni los viejos entienden el derecho.
10 Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.
Por tanto yo dije: Escuchádme, declararé mi sabiduría yo también.
11 Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.
He aquí, yo he esperado a vuestras razones, he escuchado vuestros argumentos entre tanto que buscáis palabras.
12 Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.
Y aun os he considerado, y he aquí, que no hay de vosotros quien redarguya a Job, y responda a sus razones.
13 Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.
Porque no digáis: Nosotros hemos hallado sabiduría: Dios le desechó, y no hombre.
14 Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.
Ni tampoco Job enderezó a mi sus palabras, ni yo le responderé con vuestras razones.
15 He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.
Espantáronse, no respondieron más, quitáronseles las hablas.
16 Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.
Y yo esperé, porque no hablaban: antes pararon, y no respondieron más.
17 Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.
Responderé pues también yo mi parte, declararé también yo mi opinión:
18 Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.
Porque estoy lleno de palabras: y el espíritu de mi vientre me constriñe.
19 Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.
De cierto mi vientre es como el vino que no tiene respiradero, y se rompe como odres nuevos.
20 Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.
Hablaré pues, y respiraré: abriré mis labios, y responderé.
21 En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.
No haré ahora acepción de personas, ni usaré con hombre de lisonjeros títulos.
22 Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.
Porque no sé hablar lisonjas: de otra manera en breve me consuma mi hacedor.
