Jobin 32
1 Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.
Los tres amigos de Job dejaron de responderle porque él seguía protestando su inocencia.
2 Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,
Entonces Eliú, hijo de Baraquel el Buzita, de la familia de Ram, se enojó. Se enojó con Job por afirmar que él tenía la razón y no Dios.
3 Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.
Eliú también se enfadó con los tres amigos de Job porque hacían ver que Dios estaba equivocado, ya que no habían sido capaces de responder a Job.
4 Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.
Elihú había esperado a que los otros tres hablaran con Job, ya que eran mayores que él.
5 Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.
Pero al ver que no podían responder a Job, se enojó mucho.
6 Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.
Eliú, hijo de Baraquel el Buzita, dijo: “Yo soy joven y ustedes son viejos, por eso me resistí a decirles lo que sé.
7 Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.
Me dije a mí mismo: ‘Los que son mayores deben hablar, los que son mayores deben enseñar la sabiduría’.
8 Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.
Sin embargo, hay un espíritu en los seres humanos, el aliento del Todopoderoso, que les da entendimiento.
9 Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.
No son los viejos los que son sabios, ni los ancianos los que saben lo que es correcto.
10 Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.
Por eso te digo que me escuches ahora: déjame decirte lo que sé.
11 Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.
Pues bien, esperé a oír lo que tenías que decir, escuchando tus ideas mientras buscabas las palabras adecuadas para hablar.
12 Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.
Les he prestado mucha atención a todos, y ninguno ha demostrado que Job estuviera equivocado ni ha respondido a sus argumentos.
13 Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.
No digan dentro de ustedes mismo: ‘Somos muy sabios’, porque Dios, y no un ser humano, les demostrará que están equivocados.
14 Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.
Job no alineó sus argumentos contra mí, y yo no le responderé como ustedes lo hicieron.
15 He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.
Se quedaron sin palabras, sin nada más que decir.
16 Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.
¿Debo seguir esperando, siendo que no hablan y solo están ahí de pie sin decir nada?
17 Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.
Pues ahora yo también daré mi respuesta. Les diré lo que sé.
18 Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.
¡Tengo tanto que decir que no puedo retener las palabras!
19 Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.
Por dentro soy como un vino en fermentación, embotellado; como odres nuevos a punto de estallar.
20 Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.
Tengo que hablar antes de estallar; abriré mis labios para responderle.
21 En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.
No tomaré partido, y no voy a adular a nadie.
22 Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.
No sé adular, y si lo hiciera mi Creador pronto me destruiría”.
