Jobin 32
1 Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.
Então aqueles três homens cessaram de responder a Jó, porque ele era justo em seus olhos.
2 Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,
Porém se acendeu a ira de Eliú, filho de Baraquel, buzita, da família de Rão; contra Jó se acendeu sua ira, porque justificava mais a si mesmo que a Deus.
3 Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.
Também sua ira se acendeu contra seus três amigos, porque não achavam o que responder, ainda que tinham condenado a Jó.
4 Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.
E Eliú tinha esperado a Jó naquela discussão, porque tinham mais idade que ele.
5 Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.
Porém quando Eliú viu que não havia resposta na boca daqueles três homens, sua ira se acendeu.
6 Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.
Por isso Eliú, filho de Baraquel, buzita, respondeu, dizendo: Eu sou jovem e vós sois idosos; por isso fiquei receoso e tive medo de vos declarar minha opinião.
7 Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.
Eu dizia: Os dias falem, e a multidão de anos ensine sabedoria.
8 Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.
Certamente há espírito no ser humano, e a inspiração do Todo-Poderoso os faz entendedores.
9 Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.
Não são [somente] os grandes que são sábios, nem [somente] os velhos entendem o juízo.
10 Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.
Por isso eu digo: escutai-me; também eu declararei minha opinião.
11 Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.
Eis que eu aguardei vossas palavras, [e] dei ouvidos a vossas considerações, enquanto vós buscáveis argumentos.
12 Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.
Eu prestei atenção a vós, porém eis que ninguém há de vós que possa convencer a Jó, [nem] que responda a suas palavras.
13 Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.
Portanto não digais: Encontramos a sabedoria; que Deus o derrote, [e] não o homem.
14 Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.
Jó não dirigiu suas palavras a mim, nem eu lhe responderei com vossos dizeres.
15 He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.
Estão pasmos, não respondem mais; faltam-lhes palavras.
16 Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.
Esperei, pois, porém [agora] não falam; porque já pararam, [e] não respondem mais.
17 Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.
Também eu responderei minha parte; também eu declararei minha opinião.
18 Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.
Porque estou cheio de palavras, e o espírito em meu ventre me obriga.
19 Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.
Eis que meu ventre é como o vinho que não tem abertura; e que está a ponto de arrebentar como odres novos.
20 Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.
Falarei, para que eu me alivie; abrirei meus lábios, e responderei.
21 En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.
Não farei eu acepção de pessoas, nem usarei de títulos lisonjeiros para com o homem.
22 Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.
Pois não sei lisonjear; [caso contrário], meu Criador logo me removeria.
