Jobin 32
1 Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.
Então aqueles três homens cessaram de responder a Job; porque era justo aos seus próprios olhos.
2 Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,
E acendeu-se a ira de Elihu, filho de Baracheel o buzita, da família de Ram: contra Job se acendeu a sua ira, porque se justificava a si mesmo, mais do que a Deus.
3 Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.
Também a sua ira se acendeu contra os seus três amigos: porque, não achando que responder, todavia condenavam a Job.
4 Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.
Elihu porém esperou que Job falasse; porquanto tinham mais idade do que ele.
5 Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.
Vendo pois Elihu que já não havia resposta na boca daqueles três homens, a sua ira se acendeu.
6 Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.
E respondeu Elihu, filho de Baracheel o buzita, e disse: Eu sou de menos idade, e vós sois idosos; receei-me e temi de vos declarar a minha opinião.
7 Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.
Dizia eu: falem os dias, e a multidão doa anos ensine a sabedoria.
8 Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.
Na verdade, há um espírito no homem, e a inspiração do Todo-poderoso os faz entendidos.
9 Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.
Os grandes não são os sábios, nem os velhos entendem juízo.
10 Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.
Pelo que digo: dai-me ouvidos, e também eu declararei a minha opinião.
11 Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.
Eis que aguardei as vossas palavras, e dei ouvidos às vossas considerações, até que buscasseis razões.
12 Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.
Atentando pois para vós, eis que nenhum de vós há que possa convencer a Job, nem que responda às suas razões:
13 Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.
Para que não digais: Achamos a sabedoria; Deus o derribou, e não homem algum.
14 Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.
Ora ele não dirigiu contra mim palavra alguma, nem lhe responderei com as vossas palavras.
15 He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.
Estão pasmados, não respondem mais, faltam-lhes as palavras.
16 Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.
Esperei pois, porém não falam: porque já pararam, e não respondem mais.
17 Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.
Também eu responderei pela minha parte: também eu declararei a minha opinião.
18 Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.
Porque estou cheio de palavras, e aperta-me o espírito do meu ventre.
19 Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.
Eis que o meu ventre é como o mosto, sem respiradouro, e virá a arrebentar, como odres novos.
20 Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.
Falarei, e respirarei: abrirei os meus lábios, e responderei.
21 En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.
Oxalá eu não faça acepção de pessoas, nem use de sobrenomes com o homem!
22 Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.
Porque não sei usar de sobrenomes: em breve me levaria o meu criador.
