Jobin 32
1 Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.
Dei tri mennerne svara ikkje Job meir, av di han heldt seg sjølv for rettferdig.
2 Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,
Men då loga harmen upp hjå Elihu, son åt Barak’el, buziten, av Rams-ætti. Han vart harm på Job, av di han heldt seg sjølv rettferdigare enn Gud.
3 Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.
Han harmast og på dei tri venerne, av di dei ikkje kunde finna noko svar, og endå dømde Job skuldig.
4 Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.
For Elihu hadde venta med å tala til Job, av di dei andre var eldre enn han;
5 Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.
men då Elihu såg at dei tri mennerne ikkje hadde noko å svara, vart han brennande harm.
6 Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.
Og Elihu, son åt Barak’el, buziten, tok til ords og sagde: «Ung er eg etter år å rekna; de derimot er gamle menn. Difor eg blygdest og var rædd å segja til dykk det eg veit.
7 Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.
Eg tenkte: «Åri tala lyt og alderen forkynna visdom.»
8 Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.
Nei, ånd lyt til hjå menneski; og Allvalds ande gjev deim vit.
9 Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.
Dei gamle er’kje alltid vise, kvithærde veit’kje stødt det rette.
10 Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.
Difor eg segjer: Høyr på meg; eg vil og segja det eg veit.
11 Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.
Eg venta hev på dykkar ord og lydde vel på dykkar lærdom, alt med de leita etter ord.
12 Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.
Og eg gav nøgje agt på dykk, men ingen sagde Job imot, ingen av dykk gav honom svar.
13 Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.
Seg ikkje: «Visdom der me fann; Gud slå han ned, folk kann det ikkje.»
14 Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.
Han hev’kje tala imot meg, og ei med dykkar ord eg svarar.
15 He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.
Dei er forstøkte, svarar ikkje, dei vantar ord å føra fram.
16 Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.
Treng eg vel venta når dei tegjer og stend der reint forutan svar?
17 Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.
Eg vil og svara, eg for meg, eg vil og segja det eg veit.
18 Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.
For eg er full av ord til svars; i bringa sprengjer åndi på.
19 Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.
Mitt indre er som innstengd vin, lik nye vinhit vil det sprengjast.
20 Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.
Eg tala vil so eg fær luft, vil opna lipporne og svara.
21 En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.
Eg ikkje tek parti for nokon og smeikjer ei for nokor mann;
22 Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.
å smeikja kann eg ikkje med; min skapar elles burt meg reiv.
