Jobin 32
1 Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.
Omiserunt autem tres viri isti respondere Iob, eo quod iustus sibi videretur.
2 Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,
Et iratus, indignatusque est Eliu filius Barachel Buzites, de cognatione Ram: iratus est autem adversum Iob, eo quod iustum se esse diceret coram Deo.
3 Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.
Porro adversum amicos eius indignatus est, eo quod non invenissent responsionem rationabilem, sed tantummodo condemnassent Iob.
4 Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.
Igitur Eliu expectavit Iob loquentem: eo quod seniores essent qui loquebantur.
5 Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.
Cum autem vidisset quod tres respondere non potuissent, iratus est vehementer.
6 Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.
Respondensque Eliu filius Barachel Buzites, dixit: Iunior sum tempore, vos autem antiquiores, idcirco demisso capite, veritus sum vobis indicare meam sententiam.
7 Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.
Sperabam enim quod aetas prolixior loqueretur, et annorum multitudo doceret sapientiam.
8 Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.
Sed, ut video, Spiritus est in hominibus, et inspiratio Omnipotentis dat intelligentiam.
9 Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.
Non sunt longaevi sapientes, nec senes intelligunt iudicium.
10 Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.
Ideo dicam: Audite me, ostendam vobis etiam ego meam sapientiam.
11 Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.
Expectavi enim sermones vestros, audivi prudentiam vestram, donec disceptaremini sermonibus:
12 Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.
Et donec putabam vos aliquid dicere, considerabam: sed, ut video, non est qui possit arguere Iob, et respondere ex vobis sermonibus eius.
13 Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.
Ne forte dicatis: Invenimus sapientiam, Deus proiecit eum, non homo.
14 Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.
Nihil locutus est mihi, et ego non secundum sermones vestros respondebo illi.
15 He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.
Extimuerunt, nec responderunt ultra, abstuleruntque a se eloquia.
16 Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.
Quoniam igitur expectavi, et non sunt locuti: steterunt, nec ultra responderunt:
17 Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.
Respondebo et ego partem meam, et ostendam scientiam meam.
18 Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.
Plenus sum enim sermonibus, et coarctat me spiritus uteri mei.
19 Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.
En venter meus quasi mustum absque spiraculo, quod lagunculas novas disrumpit.
20 Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.
Loquar, et respirabo paululum: aperiam labia mea, et respondebo.
21 En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.
Non accipiam personam viri, et Deum homini non aequabo.
22 Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.
Nescio enim quamdiu subsistam, et si post modicum tollat me Factor meus.
