< Jobin 32 >
1 Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.
Nagsardeng ngarud dagiti tallo a lallaki a mangsungsungbat kenni Job gapu ta nalinteg isuna iti bukodna mata.
2 Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,
Ket narubruban ti pungtot ni Elihu nga anak ni Barakel ti Bucita, a nagtaud iti pamilya ni Ram; narubruban daytoy maibusor kenni Job gapu ta inkalinteganna ti bagina imbes a ti Dios.
3 Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.
Narubruban pay ti pungtot ni Elihu maibusor kadagiti tallo a gagayyemna gapu ta awan masarakanda a maisungbat kenni Job, ngem pinabasolda latta ni Job.
4 Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.
Ita naguray ni Elihu a makisao kenni Job gapu ta natataengan dagiti dadduma a lallaki ngem isuna.
5 Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.
Nupay kasta, idi nakita ni Elihu nga awan maisungbat dagiti a tallo a lallaki, narubruban ti ungetna.
6 Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.
Ket nagsao ni Elihu nga anak ni Barakel, ti Bucita ket kinunana, “Ubingak pay ket lallakaykayon. Dayta ti makagapu a nagteppelak ket saanko a ginandat nga ibaga ti bukodko a kapanunotan.
7 Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.
Kinunak, “Ti kaatiddog dagiti aldaw ti rumbeng nga agsao; ti kaadu dagiti tawen ti rumbeng a mangisuro ti kinasirib.
8 Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.
Ngem adda espiritu iti maysa a tao: ti anges ti Mannakabalin amin ti mangmangted kenkuana iti pannakaawat.
9 Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.
Saan laeng a dagiti natan-ok a tattao ti masisirib, wenno dagiti laeng natataengan a tattao ti makaawat iti hustisia.
10 Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.
Ibagak ngarud kadakayo, 'Dumngekayo kaniak; ibagak met kadakayo ti pannakaammok.'
11 Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.
Kitaenyo, inurayko dagiti saoyo; dimngegak kadagiti panagsusuppiatyo bayat a panpanunotenyo ti ibagayo.
12 Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.
Pudno, dimngegak kadakayo, ngem, kitaenyo, awan uray maysa kadakayo ti makaallukoy kenni Job wenno makasungbat kadagiti sasaona.
13 Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.
Agannadkayo a saanyo nga ibaga, 'Nasarakanmin ti kinasirib!' Masapul a ti Dios ti mangparmek kenni Job; saan a maaramid ti tao daytoy.
14 Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.
Ta saan nga inturong ni Job dagiti sasaona maibusor kaniak, isu a saanko a sungbatan isuna kadagiti sasaoyo.
15 He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.
Awanen ti naibaga dagiti tallo a lallaki; saandan a masungbatan ni Job; awanen ti sao a maibagada.
16 Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.
Rumbeng kadi nga agurayak gapu ta saandan nga agsasao, gapu ta nakatakderda idiay a siuulimek ket awanen ti maisungbatda?
17 Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.
Saan, sumungbatak met; ibagak met kadakuada ti kapanunotak.
18 Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.
Ta napnoanak kadagiti sasao; pilpilitennak ti espiritu nga adda kaniak.
19 Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.
Kitaenyo, ti barukongko ket kasla mapapaingel nga arak nga awan ti pagsingawanna; kasla baro a supot ti arak, nakasaganan a bumtak.
20 Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.
Agsaoak tapno mabang-arannak; iyungapko dagiti bibigko ket sumungbatak.
21 En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.
Saanak a mangipakita iti panangidumduma; wenno saanak a mangted iti pammadayaw iti siasinoman a tao.
22 Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.
Ta saanko nga ammo ti mangted iti kasta a pammadayaw; no inaramidko daytoy, iti mabiit, alaennakton ti Namarsua kaniak.