Jobin 32

1 Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.

Kaj tiuj tri viroj ĉesis respondi al Ijob, ĉar li opiniis sin prava.

2 Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,

Tiam ekflamis la kolero de Elihu, filo de Baraĥel, Buzano, el la familio de Ram. Kontraŭ Ijob ekflamis lia kolero pro tio, ke li opiniis sin pli prava ol Dio;

3 Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.

kaj kontraŭ liaj tri amikoj ekflamis lia kolero pro tio, ke ili ne trovis respondon kaj akuzis Ijobon.

4 Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.

Elihu atendis, dum ili parolis kun Ijob, ĉar ili estis pli aĝaj ol li.

5 Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.

Sed kiam Elihu vidis, ke ne troviĝas respondo en la buŝo de la tri viroj, ekflamis lia kolero.

6 Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.

Kaj ekparolis Elihu, filo de Baraĥel, la Buzano, kaj diris: Mi estas juna, kaj vi estas maljunuloj; Tial mi hezitis kaj timis eldiri al vi mian opinion.

7 Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.

Mi pensis: La aĝo parolu, Kaj la jarmulto montru saĝon.

8 Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.

Sed la spirito en la homoj kaj la spiro de la Plejpotenculo Donas al ili prudenton.

9 Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.

Ne la grandaj estas la plej prudentaj, Kaj ne la maljunuloj sole scias juĝi,

10 Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.

Tial mi diras: Aŭskultu min; Mi ankaŭ eldiros mian opinion.

11 Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.

Jen mi atendis viajn vortojn, Mi atentis vian kompetentecon, Ĝis vi trovos la ĝustan parolon.

12 Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.

Sed atentante vin, mi vidis, Ke neniu el vi donas al Ijob moralinstruon, Respondante al liaj paroloj.

13 Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.

Ne diru: Ni trovis la saĝon. Dio instruu lin, ne homo.

14 Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.

Li ne direktis al mi siajn vortojn, Kaj per viaj diroj mi ne respondos al li.

15 He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.

Ili perdis la kuraĝon, ili ne plu respondis; Mankas al ili vortoj.

16 Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.

Mi atendis, ĝis ili ĉesos paroli; Sed ĉar ili haltis kaj ne plu respondis,

17 Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.

Tial ankaŭ mi de mia flanko respondos, Mi ankaŭ eldiros mian opinion.

18 Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.

Ĉar mi estas plena de vortoj; La spirito de mia interno min premas.

19 Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.

Mia interno estas kiel vino ŝtopfermita, Kiu krevigas novan felsakon.

20 Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.

Mi ekparolos, kaj tiam fariĝos al mi pli facile; Mi malfermos mian buŝon, kaj mi respondos.

21 En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.

Mi ne atentos la vizaĝon de persono, Kaj mi ne flatos al homo;

22 Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.

Ĉar mi ne povoscias flati; Aliokaze pereigu min mia Kreinto.