Jobin 32

1 Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.

Then those three men stopped answering Job, because [they could not convince Job that he was wrong in claiming that] he had not done anything that was wrong.

2 Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,

Then Elihu, the son of Barachel, a descendant of Buz, from the clan of Ram, became very angry at Job. He was angry because Job continued to claim that he was righteous/innocent, and that God was wrong [to punish him].

3 Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.

He was also angry with Job’s three friends, because they had declared that Job must have done many things that were wrong, but they were unable to convince Job [that what they said was true]. As a result, [it seemed to Elihu that] God did what was wrong by punishing Job.

4 Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.

Elihu was younger than the others, so he waited [until they had finished speaking] before he replied to Job.

5 Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.

But when Elihu realized that the three men had no more to say [MTY] to Job, he became angry.

6 Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.

And this is what he said: “I am young, and you all are much older than I am. So, I was timid, and I was afraid to tell you what I was thinking.

7 Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.

I thought, ‘Let those [PRS] who are much older speak, because older people [should be able to] say things that are wise.’

8 Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.

But the Spirit of Almighty [God] is within people, and it is he who enables them to be wise.

9 Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.

It is not people becoming old that enables them to be wise; not [all] old people understand what is right.

10 Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.

“So, I say, ‘Listen to me, and allow me to say what I think.’

11 Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.

I waited for you all to speak; I wanted to hear the wise things that you would say. I waited while you thought carefully about what [would be the right things] to say.

12 Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.

I paid attention carefully, but surprisingly, none of you were able to prove that what Job said was wrong.

13 Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.

So, do not say [to yourselves], ‘We have discovered what is wise!’ It is God who must (refute Job/show that what Job said was wrong), because you three have not been able to do that.

14 Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.

Job was replying to you, [not to me], but I will not reply to him by saying what you three said.

15 He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.

“You three are dismayed [because you have not been able to convince him that he was wrong], so you are not saying any more to him [DOU].

16 Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.

But because you do not speak, I certainly will not wait any longer [RHQ]; you merely stand there and do not reply any more.

17 Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.

So [now] I also will reply [to Job] and say what I think.

18 Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.

I have plenty to say, and my spirit compels me to say it.

19 Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.

My inner being is like [SIM] a (wineskin/bag that has (new/fermenting) wine in it), and it will soon burst.

20 Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.

I must speak [MTY], in order that I do not have to keep holding what I want to say; I must say something [MTY] to reply [to you all].

21 En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.

I will speak [fairly], not favoring any of you, and I will not try to flatter anyone.

22 Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.

I [really] do not know how to flatter people; and if I did that, God would soon get rid of me.”