Jobin 32
1 Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.
So these three men ceased to answer Job, because he was righteous in his own eyes.
2 Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,
Then was kindled the wrath of Elihu the son of Barachel the Buzite, of the family of Ram; against Job was his wrath kindled, because he justified himself rather than God.
3 Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.
Also against his three friends was his wrath kindled, because they had found no answer, and yet had condemned Job.
4 Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.
Now Elihu had waited to speak unto Job, because they were older than he.
5 Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.
And when Elihu saw that there was no answer in the mouth of these three men, his wrath was kindled.
6 Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.
And Elihu the son of Barachel the Buzite answered and said: I am young, and ye are very old; wherefore I held back, and durst not declare you mine opinion.
7 Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.
I said: 'Days should speak, and multitude of years should teach wisdom.'
8 Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.
But it is a spirit in man, and the breath of the Almighty, that giveth them understanding.
9 Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.
It is not the great that are wise, nor the aged that discern judgment.
10 Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.
Therefore I say: 'Hearken to me; I also will declare mine opinion.'
11 Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.
Behold, I waited for your words, I listened for your reasons, whilst ye searched out what to say.
12 Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.
Yea, I attended unto you, and, behold, there was none that convinced Job, or that answered his words, among you.
13 Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.
Beware lest ye say: 'We have found wisdom; God may vanquish him, not man!'
14 Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.
For he hath not directed his words against me; neither will I answer him with your speeches.
15 He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.
They are amazed, they answer no more; words are departed from them.
16 Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.
And shall I wait, because they speak not, because they stand still, and answer no more?
17 Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.
I also will answer my part, I also will declare mine opinion.
18 Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.
For I am full of words; the spirit within me constraineth me.
19 Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.
Behold, mine inwards are as wine which hath no vent; like new wine-skins which are ready to burst.
20 Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.
I will speak, that I may find relief; I will open my lips and answer.
21 En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.
Let me not, I pray you, respect any man's person; neither will I give flattering titles unto any man.
22 Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.
For I know not to give flattering titles; else would my Maker soon take me away.
