< Jobin 32 >

1 Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.
So these three men ceased to answere Iob, because he esteemed himselfe iust.
2 Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,
Then the wrath of Elihu the sonne of Barachel the Buzite, of the familie of Ram, was kindled: his wrath, I say, was kindled against Iob, because he iustified himselfe more then God.
3 Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.
Also his anger was kindled against his three friends, because they could not finde an answere, and yet condemned Iob.
4 Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.
(Now Elihu had wayted til Iob had spoken: for they were more ancient in yeeres then he)
5 Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.
So when Elihu saw, that there was none answere in the mouth of the three men, his wrath was kindled.
6 Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.
Therefore Elihu the sonne of Barachel, the Buzite answered, and sayd, I am yong in yeres, and ye are ancient: therefore I doubted, and was afraide to shewe you mine opinion.
7 Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.
For I said, The dayes shall speake, and the multitude of yeeres shall teach wisedome.
8 Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.
Surely there is a spirite in man, but the inspiration of the Almightie giueth vnderstanding.
9 Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.
Great men are not alway wise, neither doe the aged alway vnderstand iudgement.
10 Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.
Therefore I say, Heare me, and I will shew also mine opinion.
11 Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.
Behold, I did waite vpon your wordes, and hearkened vnto your knowledge, whiles you sought out reasons.
12 Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.
Yea, when I had considered you, lo, there was none of you that reproued Iob, nor answered his wordes:
13 Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.
Lest ye should say, We haue found wisedome: for God hath cast him downe, and no man.
14 Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.
Yet hath he not directed his words to me, neyther will I answere him by your wordes.
15 He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.
Then they fearing, answered no more, but left off their talke.
16 Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.
When I had wayted (for they spake not, but stood still and answered no more)
17 Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.
Then answered I in my turne, and I shewed mine opinion.
18 Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.
For I am full of matter, and the spirite within me compelleth me.
19 Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.
Beholde, my belly is as the wine, which hath no vent, and like the new bottels that brast.
20 Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.
Therefore will I speake, that I may take breath: I will open my lippes, and will answere.
21 En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.
I will not now accept the person of man, neyther will I giue titles to man.
22 Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.
For I may not giue titles, lest my Maker should take me away suddenly.

< Jobin 32 >