Jobin 31

1 Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.

Hice un acuerdo con mis ojos; ¿Cómo podrían mis ojos estar mirando a una virgen?

2 Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?

¿Cuál es la recompensa de Dios desde lo alto, o la herencia dada por él Todopoderoso desde el cielo?

3 Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?

¿No es problema para el pecador, y destrucción para los que hacen el mal?

4 Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?

¿No ve él mis caminos, y mis pasos no están todos numerados?

5 Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?

Si he ido por caminos falsos, o mi pie se apuró rápido a engaño;

6 Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.

Déjame ser medido en escalas rectas, y deja que Dios vea mi justicia.

7 Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,

Si mis pasos han sido apartados, o si me dejado llevar por la codicia, o si la propiedad de otro está en mis manos;

8 Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.

Si siembro mi semilla en la tierra para que otro tenga su fruto, y deja que mi producto sea arrancado de raíz.

9 Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,

Si mi corazón iba tras la esposa de otro hombre, o si esperaba en acecho la puerta de mi vecino;

10 Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;

Entonces deja que mi esposa dé placer a otro hombre y que otros usen su cuerpo.

11 Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;

Porque eso sería un crimen; sería un acto por el cual los jueces medirían el castigo:

12 Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.

Sería un fuego que arderá hasta la destrucción, y que me quitaría todo lo que tengo.

13 Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,

Si he desdeñado el derecho de mi sirviente, o mi sirvienta, cuando contendieron conmigo;

14 Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?

¿Qué haré cuando Dios venga como mi juez? ¿Y qué respuesta puedo dar a sus preguntas?

15 Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.

¿No lo hizo Dios tan bien como yo? ¿No nos dio vida en los cuerpos de nuestras madres?

16 Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?

Si retenía el deseo de los pobres; o he hecho desfallecer los ojos de la viuda;

17 Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?

Si me guardaba la comida y no le daba un poco al huérfano;

18 Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.

Porque desde mi juventud él creció conmigo como un padre, desde mis primeros días; y a la viuda la guié desde mi niñez;

19 Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;

Si he visto a alguien cercano a la muerte por necesidad de ropa, y a los pobres sin nada que los cubriera;

20 Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;

Si su espalda no me dio una bendición, y la lana de mis ovejas no lo calentó;

21 Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;

Si mi mano había sido levantada contra él justo, cuando vi que los jueces me apoyaban;

22 Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.

Que mi brazo sea arrancado de mi cuerpo, y que sea roto desde su base.

23 Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.

Porque el temor de Dios me retuvo, y debido a su poder no podría hacer tales cosas.

24 Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?

Si hice del oro mi esperanza, o si alguna vez dije al mejor oro, he puesto mi fe en ti;

25 Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?

Si me alegrara porque mi riqueza era grande, y porque mi mano había reunido mucho;

26 Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?

Si, cuando vi el sol brillando, y la luna moviéndose en su camino brillante,

27 Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?

Un sentimiento secreto de adoración entró en mi corazón, y mi boca besó mi mano;

28 Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.

Ese hubiera sido otro pecado para ser recompensado con el castigo de los jueces; porque habría sido falso a Dios en lo alto.

29 Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?

Si me alegré en la destrucción de mi aborrecedor, y grité de alegría cuando el mal lo alcanzó;

30 Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.

Porque no dejé que mi boca cediera al pecado al poner una maldición sobre su vida?

31 Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?

Si los hombres de mi tienda dijeran: ¿Quién no ha comido toda su carne, no se saciaría?

32 Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.

El viajero no tomó su descanso nocturno en la calle, y mis puertas estaban abiertas para cualquier persona en un viaje;

33 Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?

Si mis malas obras cubiertas como Adan, y mi pecado en el secreto de mi pecho,

34 Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?

Por temor al gran grupo de personas, o por temor a que las familias me despreciarán, para que me quede callado y no salga por mi puerta;

35 Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;

¡Si solo Dios me escuchara, y él Todopoderoso me contestara! ¡O si lo que él tiene contra mí se hubiera puesto por escrito!

36 Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.

En verdad tomaría el libro en mis hombros; sería para mí como una corona;

37 Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.

Dejaría claro el número de mis pasos, ¡lo pondría ante él como un príncipe! Las palabras de Job se acaban.

38 Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;

Si mi tierra ha clamado contra mí, o los surcos ha estado triste;

39 Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;

Si he tomado su producto sin pago, causando la muerte de sus dueños;

40 Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.

Luego, en lugar de grano, salen espinas, y en lugar de cebada, plantas malolientes. Las palabras de Job han terminado.