Jobin 31

1 Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.

Hice concierto con mis ojos: porque ¿a qué propósito había yo de pensar de la virgen?

2 Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?

Porque, ¿qué galardón me daría de arriba Dios, y qué heredad el Omnipotente de las alturas?

3 Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?

¿No hay quebrantamiento para el impío, y extrañamiento para los que obran iniquidad?

4 Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?

¿No ve él mis caminos, y cuenta todos mis pasos?

5 Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?

Si anduve con mentira, y si mi pie se apresuró a engaño,

6 Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.

Péseme Dios en balanzas de justicia, y conocerá mi perfección.

7 Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,

Si mis pasos se apartaron del camino, y si mi corazón se fue tras mis ojos, y si algo se apegó a mis manos,

8 Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.

Siembre yo, y otro coma, y mis verduras sean arrancadas.

9 Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,

Si fue mi corazón engañado acerca de mujer, y si estuve asechando a la puerta de mi prójimo:

10 Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;

Muela para otro mi mujer, y sobre ella se encorven otros;

11 Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;

Porque es maldad, e iniquidad probada.

12 Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.

Porque es fuego que hasta el sepulcro devoraría, y toda mi hacienda desarraigaría.

13 Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,

Si hubiera tenido en poco el derecho de mi siervo y de mi sierva, cuando ellos pleiteasen conmigo;

14 Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?

¿Qué haría yo cuando Dios se levantase? y cuando él visitase; ¿qué le respondería yo?

15 Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.

¿El que en el vientre me hizo a mí, no le hizo a él? ¿y un mismo autor no nos dispuso en la matriz?

16 Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?

Si estorbé el contento de los pobres, e hice desfallecer los ojos de la viuda;

17 Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?

Y si comí mi bocado solo, y no comió de él el huérfano;

18 Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.

(Porque desde mi mocedad creció conmigo como con padre; y desde el vientre de mi madre fui guía de la viuda; )

19 Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;

Si ví al que pereciera sin vestido, y al menesteroso sin cobertura;

20 Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;

Si no me bendijeron sus lomos, y del vellocino de mis ovejas se calentaron;

21 Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;

Si alcé contra el huérfano mi mano, aunque viese que todos me ayudarían en la puerta:

22 Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.

Mi espalda se caiga de mi hombro, y mi brazo sea quebrado de mi canilla.

23 Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.

Porque temí el castigo de Dios, contra cuya alteza yo no tendría poder.

24 Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?

Si puse en oro mi esperanza, y dije al oro: Mi confianza eres tú;

25 Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?

Si me alegré de que mi hacienda se multiplicase, y de que mi mano hallase mucho;

26 Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?

Si ví al sol cuando resplandecía, y a la luna cuando iba hermosa,

27 Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?

Y mi corazón se engañó en secreto, y mi boca besó mi mano:

28 Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.

Esto también fuera maldad probada, porque negaría al Dios soberano.

29 Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?

Si me alegré en el quebrantamiento del que me aborrecía, y me regocijé, cuando le halló el mal.

30 Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.

Que ni aun entregué al pecado mi paladar, pidiendo maldición para su alma,

31 Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?

Cuando mis domésticos decían: ¿quién nos diese de su carne? nunca nos hartaríamos.

32 Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.

El extranjero no tenía fuera la noche: mis puertas abría al caminante.

33 Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?

Si encubrí como los hombres mis prevaricaciones, escondiendo en mi escondrijo mi iniquidad;

34 Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?

Porque quebrantaba a la gran multitud, y el menosprecio de las familias me atemorizó, y callé, y no salí de mi puerta;

35 Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;

Quién me diese: quién me oyese: ciertamente, mi señal es que el Omnipotente testificará por mí: aunque mi adversario me haga el proceso,

36 Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.

Ciertamente yo le llevaría sobre mi hombro, y me le ataría en lugar de coronas.

37 Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.

Yo le contaría el número de mis pasos; y como príncipe me allegaría a él.

38 Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;

Si mi tierra clamará contra mí, y llorarán todos sus surcos;

39 Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;

Si comí su fuerza sin dinero, o afligí el alma de sus dueños:

40 Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.

En lugar de trigo me nazcan espinas, y neguilla en lugar de cebada. Acábanse las palabras de Job.