Jobin 31

1 Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.

“Hice un pacto con mis ojos; ¿cómo debería entonces mirar con lujuria a una mujer joven?

2 Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?

Porque lo que es la porción de Dios en lo alto, y la herencia del Todopoderoso en las alturas?

3 Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?

¿No es una calamidad para los injustos, y el desastre a los obreros de la iniquidad?

4 Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?

No ve mis caminos, y contar todos mis pasos?

5 Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?

“Si he andado con falsedad, y mi pie se ha apresurado a engañar

6 Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.

(que me pesen en una balanza uniforme, para que Dios conozca mi integridad);

7 Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,

si mi paso se ha desviado del camino, si mi corazón caminara tras mis ojos, si alguna mancha se ha pegado a mis manos,

8 Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.

entonces déjame sembrar, y que otro coma. Sí, que el producto de mi campo sea desarraigado.

9 Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,

“Si mi corazón ha sido seducido por una mujer, y he esperado en la puerta de mi vecino,

10 Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;

que muela para otro mi mujer, y otros se encorven sobre ella.

11 Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;

Porque eso sería un crimen atroz. Sí, sería una iniquidad ser castigado por los jueces,

12 Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.

porque es un fuego que consume hasta la destrucción, y que me arrancaría de raíz todo mi aumento.

13 Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,

“Si he despreciado la causa de mi siervo o de mi sirvienta, cuando contendían conmigo,

14 Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?

¿Qué haré entonces cuando Dios se levante? Cuando me visite, ¿qué le responderé?

15 Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.

¿Acaso no lo hizo el que me hizo en el vientre? ¿No se nos formó en el vientre materno?

16 Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?

“Si he retenido a los pobres de su deseo, o han hecho fallar los ojos de la viuda,

17 Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?

o haber comido mi bocado solo, y el huérfano no ha comido de ella

18 Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.

(no, desde mi juventud creció conmigo como con un padre, La he guiado desde el vientre de mi madre);

19 Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;

si he visto a alguno perecer por falta de ropa, o que los necesitados no tenían cobertura;

20 Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;

si su corazón no me ha bendecido, si no se ha calentado con el vellón de mi oveja;

21 Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;

si he levantado mi mano contra los huérfanos, porque vi mi ayuda en la puerta;

22 Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.

entonces dejé caer mi hombro desde el omóplato, y que mi brazo se rompa desde el hueso.

23 Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.

Porque la calamidad de Dios es un terror para mí. Por su majestad, no puedo hacer nada.

24 Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?

“Si he hecho del oro mi esperanza, y han dicho al oro fino: “Tú eres mi confianza”.

25 Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?

Si me he alegrado porque mi riqueza era grande, y porque mi mano se había vuelto mucho;

26 Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?

si he visto el sol cuando brillaba, o la luna moviéndose con esplendor,

27 Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?

y mi corazón ha sido seducido en secreto, y mi mano lanzó un beso de mi boca;

28 Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.

esto también sería una iniquidad que sería castigada por los jueces, porque habría negado al Dios que está arriba.

29 Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?

“Si me he alegrado de la destrucción del que me odiaba, o me levanté cuando el mal lo encontró

30 Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.

(Ciertamente no he permitido que mi boca peque pidiendo su vida con una maldición);

31 Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?

si los hombres de mi tienda no han dicho, ¿Quién puede encontrar a alguien que no se haya saciado con su carne?

32 Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.

(el extranjero no ha acampado en la calle, pero he abierto mis puertas al viajero);

33 Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?

si como Adán he cubierto mis transgresiones, ocultando mi iniquidad en mi corazón,

34 Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?

porque temía a la gran multitud, y el desprecio de las familias me aterrorizó, así que guardé silencio, y no salí de la puerta...

35 Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;

¡ojalá tuviera uno que me escuchara! ¡He aquí mi firma! ¡Que el Todopoderoso me responda! ¡Que el acusador escriba mi acusación!

36 Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.

Seguramente lo llevaría al hombro, y lo ataría a mí como una corona.

37 Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.

Yo le declararía el número de mis pasos. Me acercaría a él como un príncipe.

38 Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;

Si mi tierra grita contra mí, y sus surcos lloran juntos;

39 Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;

si he comido sus frutos sin dinero, o han hecho que sus propietarios pierdan la vida,

40 Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.

deja que los cardoscrezcan en lugar del trigo, y stinkweed en lugar de cebada”. Las palabras de Job han terminado.