Jobin 31

1 Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.

“Me prometí a mí mismo no mirar nunca con deseo a las jóvenes.

2 Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?

¿Qué debe esperar la gente de Dios? ¿Qué recompensa debe darles el Todopoderoso en lo alto?

3 Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?

¿No es el desastre para los malvados y la destrucción para los que hacen el mal?

4 Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?

¿No ve Dios todo lo que hago, incluso cuenta cada paso que doy?

5 Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?

¿He vivido una vida engañosa? ¿He estado ansioso por decir mentiras?

6 Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.

¡No! Que Dios me pese en la balanza de su justicia y que descubra mi integridad.

7 Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,

“Si me he desviado del camino de Dios, si he dejado que lo que veo se convierta en mis deseos, si hay alguna mancha de pecado en mis manos,

8 Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.

entonces que otro coma lo que he sembrado, y que todo lo que he cultivado sea desarraigado.

9 Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,

Si una mujer me ha seducido, o si he buscado la oportunidad de acostarme con la mujer de mi prójimo,

10 Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;

que mi esposa sirva a otro, que otros hombres se acuesten con ella.

11 Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;

Porque eso sería una maldad, un pecado que merece castigo,

12 Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.

porque este pecado es como un fuego que lleva a la destrucción, destruyendo todo lo que tengo.

13 Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,

“Si me negara a escuchar a mis siervos o siervas cuando me trajeran sus quejas,

14 Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?

¿qué haría cuando Dios viniera a juzgarme? ¿Cómo respondería si me investigara?

15 Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.

¿Acaso el mismo Dios no nos hizo a todos?

16 Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?

¿Me he negado a dar a los pobres lo que necesitaban, o he hecho desesperar a las viudas?

17 Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?

¿Acaso he comido yo solo un trozo de pan? ¿No he compartido siempre mi comida con los huérfanos?

18 Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.

Desde que era joven fui padre de los huérfanos y cuidé de las viudas.

19 Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;

Si alguna vez veía a alguien necesitado de ropa, a los pobres sin nada que ponerse,

20 Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;

siempre me agradecían la ropa de lana que los mantenía calientes.

21 Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;

“Si levantaba la mano para golpear a un huérfano, seguro de que si llegaba a los tribunales los jueces estarían de mi parte,

22 Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.

entonces que mi hombro sea arrancado de su articulación, que mi brazo sea arrancado de su cavidad.

23 Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.

Como me aterra el castigo que Dios me tiene reservado, y debido a su majestad, nunca podría hacer esto.

24 Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?

“¿He puesto mi confianza en el oro, llamando al oro fino ‘mi seguridad’?

25 Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?

¿Me he deleitado en ser rico, feliz por todas mis riquezas que había ganado?

26 Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?

¿He mirado el sol brillando tan intensamente o la luna moviéndose con majestuosidad por el cielo

27 Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?

y he tenido la tentación de adorarlos secretamente besando mi mano ante ellos como señal de devoción?

28 Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.

Esto también sería un pecado que merece castigo porque significaría que he negado a Dios en lo alto.

29 Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?

“¿Alguna vez me he alegrado cuando el desastre destruyó a los que me odiaban, o he celebrado cuando el mal los derribó?

30 Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.

Nunca he permitido que mi boca pecara echando una maldición sobre la vida de alguien.

31 Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?

¿No ha preguntado mi familia: ‘¿Hay alguien que no haya comido todo lo que quería de su comida?’

32 Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.

Nunca he dejado dormir a extraños en la calle; he abierto mis puertas a los viajeros.

33 Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?

¿He ocultado mis pecados a los demás, escondiendo mi maldad en lo más profundo de mí?

34 Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?

¿Tenía miedo de lo que pensaran los demás, del desprecio que me hicieran las familias, y por eso me callaba y no salía?

35 Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;

“¿Por qué nadie escucha lo que digo? Firmo con mi nombre para avalar todo lo que he dicho. Que el Todopoderoso me responda. Que mi acusador escriba de qué me acusa.

36 Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.

Yo los pondría en alto; Los llevaría en mi cabeza como una corona.

37 Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.

Le explicaría todo lo que había hecho; mantendría la cabeza alta ante él.

38 Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;

“Si mi tierra ha gritado contra mí; si sus surcos han llorado por mí;

39 Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;

si he tomado sus cosechas sin pago o si he causado daño a los agricultores;

40 Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.

entonces que crezcan espinas en lugar de trigo, y cizaña en lugar de cebada”. Las palabras de Job se terminan.