Jobin 31

1 Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.

“Había ya hecho pacto con mis ojos de no mirar a doncella.

2 Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?

¿Cuál es, pues, mi porción desde arriba de parte de Dios, y la herencia que desde lo alto me da el Todopoderoso?

3 Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?

¿No es la perdición para el malvado, y la calamidad para los que obran la iniquidad?

4 Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?

¿No observa El mis caminos y cuenta todos mis pasos?

5 Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?

Si yo he seguido la mentira, y mi pie ha corrido tras el fraude,

6 Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.

¡péseme Dios en justa balanza y reconozca mi inocencia!

7 Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,

Si mis pasos se desviaron del camino, si mi corazón se fue tras mis ojos, y si se ha pegado algo a mis manos,

8 Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.

¡siembre yo, y coma otro, y sea desarraigado mi linaje!

9 Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,

Si mi corazón se ha dejado seducir por una mujer, y si anduve acechando a la puerta de mi prójimo,

10 Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;

¡muela para otro mi mujer, y encórvense ajenos sobre ella!

11 Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;

Porque esto es cosa nefanda, un crimen que han de juzgar los jueces;

12 Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.

un fuego que devora hasta la ruina y destruiría todos mis bienes.

13 Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,

Si yo he despreciado el derecho de mi siervo, o de mi sierva en su litigio conmigo,

14 Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?

¿qué podría hacer yo al levantarse el mismo Dios? Cuando Él viniera a juzgar ¿qué respondería yo?

15 Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.

El que me hizo en el seno materno, ¿no le hizo también a él? ¿No nos formó uno mismo en la matriz?

16 Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?

Si he negado al pobre lo que pedía, si he hecho desfallecer los ojos de la viuda;

17 Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?

si he comido solo mi bocado, sin que comiese de él el huérfano

18 Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.

—desde mi juventud era padre para este, y desde el seno materno he protegido a aquella—

19 Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;

si no hice caso del que iba a perecer por falta de vestido, o del pobre que estaba desnudo,

20 Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;

(y lo dejé) sin que me bendijeran sus carnes al calentarse con el vellón de mis ovejas;

21 Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;

si alcé mi mano contra el huérfano, por verme apoyado por los jueces,

22 Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.

¡despréndase mi hombro de la espalda, y mi brazo sea arrancado del húmero!

23 Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.

Por cuanto temía el castigo de Dios, no he podido resistir a su majestad.

24 Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?

Si he puesto en el oro mi confianza, y al oro he dicho: «Mi seguridad eres tú»;

25 Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?

si tuve gozo por mi grande hacienda, y por haber juntado mucho mi mano;

26 Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?

si al ver el resplandor del sol, y la brillante carrera de la luna,

27 Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?

fue seducido en secreto mi corazón, y mi mano les mandó un beso de mi boca,

28 Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.

también esto sería una maldad, una falta criminal, pues habría negado a Dios en lo alto.

29 Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?

Si me holgué de la ruina del que me odiaba, y me gocé cuando le sobrevino el mal;

30 Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.

aunque no presté al pecado mi lengua, pidiendo con maldición su muerte;

31 Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?

si no decían las gentes de mi casa: «¿Quién de su alimento no se ha saciado?»

32 Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.

pues jamás el forastero se quedó de noche al descubierto, porque yo abría mis puertas al pasajero;

33 Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?

si encubrí, como Adán, mi pecado, y oculté en mi seno mi iniquidad,

34 Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?

temiendo a la gran muchedumbre y el desprecio de los parientes, quedando callado y sin salir de mi casa...

35 Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;

¡Oh si hubiese quien me escuchase! He aquí mi firma. ¡Respóndame el Todopoderoso! ¡Que escriba también mi adversario su libelo de acusación!

36 Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.

Yo lo llevaría sobre mi hombro, me lo ceñiría como diadema.

37 Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.

(A mi juez) le daré cuenta de todos mis pasos; como a un príncipe me presentaré a él.

38 Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;

Si contra mi clama mi tierra, y a una lloran sus surcos,

39 Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;

por haber yo comido sus frutos sin pagar y afligido a sus cultivadores,

40 Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.

¡názcanme abrojos en vez de trigo, y cizaña en vez de cebada!” Fin de las palabras de Job.