Jobin 31
1 Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.
“Eu fiz um pacto com meus olhos; como então devo olhar com luxúria para uma jovem mulher?
2 Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?
Para o que é a parte de Deus acima, e a herança do Todo-Poderoso nas alturas?
3 Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?
Não é uma calamidade para os injustos? e desastre para os trabalhadores da iniqüidade?
4 Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?
Ele não vê meus caminhos, e contar todos os meus passos?
5 Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?
“Se eu tenho andado com falsidade, e meu pé se apressou em enganar
6 Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.
(deixe-me ser pesado em um balanço equilibrado, que Deus possa conhecer minha integridade);
7 Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,
se meu passo tiver saído do caminho, se meu coração andasse atrás dos meus olhos, se alguma impureza ficou presa às minhas mãos,
8 Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.
then deixe-me semear, e deixe outro comer. Sim, que os produtos do meu campo sejam erradicados.
9 Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,
“Se meu coração foi seduzido por uma mulher, e eu tenho feito uma espera na porta do meu vizinho,
10 Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;
e depois deixar minha esposa moer por outro, e deixar outros dormirem com ela.
11 Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;
Pois isso seria um crime hediondo. Sim, seria uma iniquidade ser punido pelos juízes,
12 Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.
pois é um incêndio que consome até a destruição, e que erradicaria todo o meu aumento.
13 Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,
“Se eu desprezei a causa de meu servo masculino ou de minha funcionária, quando eles contendiam comigo,
14 Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?
o que então farei quando Deus se erguer? Quando ele me visitar, o que lhe responderei?
15 Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.
Aquele que me fez no útero não o fez? Não nos moldou um no útero?
16 Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?
“Se eu retive os pobres de seu desejo, ou causaram o fracasso dos olhos da viúva,
17 Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?
ou ter comido meu bocado sozinho, e o sem-pai não comeu
18 Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.
(não, desde minha juventude ele cresceu comigo como com um pai, Eu a guiei desde o ventre de minha mãe);
19 Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;
se eu vi algum perecer por falta de roupas, ou que os necessitados não tinham cobertura;
20 Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;
se seu coração não me abençoou, se não tiver sido aquecido com o velo das minhas ovelhas;
21 Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;
se eu levantei minha mão contra os órfãos de pai, porque eu vi minha ajuda no portão;
22 Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.
depois deixar meu ombro cair da omoplata, e meu braço ser quebrado do osso.
23 Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.
Pois a calamidade de Deus é um terror para mim. Por causa de sua majestade, eu não posso fazer nada.
24 Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?
“Se eu fiz do ouro minha esperança, e disse ao ouro fino: “Você é minha confiança”.
25 Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?
Se eu me regozijei porque minha riqueza era grande, e porque minha mão tinha conseguido muito;
26 Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?
se eu tiver visto o sol quando brilhou, ou a lua se movendo em esplendor,
27 Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?
e meu coração tem sido secretamente seduzido, e minha mão jogou um beijo da minha boca;
28 Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.
isto também seria uma iniquidade a ser punida pelos juízes, pois eu teria negado o Deus que está acima.
29 Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?
“Se eu me alegrei com a destruição daquele que me odiava, ou me levantei quando o mal o encontrou
30 Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.
(certamente não permiti que minha boca pecasse perguntando sua vida com uma maldição);
31 Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?
se os homens da minha tenda não tiverem dito, “Quem pode encontrar alguém que não tenha sido preenchido com sua carne?
32 Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.
(o estrangeiro não acampou na rua, mas eu abri minhas portas para o viajante);
33 Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?
se, como Adam, eu já cobri minhas transgressões, escondendo minha iniqüidade em meu coração,
34 Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?
porque eu temia a grande multidão, e o desprezo das famílias me aterrorizava, para que eu ficasse em silêncio e não saísse pela porta...
35 Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;
oh que eu tinha um para me ouvir! Eis aqui a minha assinatura! Que o Todo-Poderoso me responda! Deixe o acusador escrever minha acusação!
36 Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.
Com certeza, eu o carregaria no ombro, e eu a amarraria a mim como uma coroa.
37 Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.
Eu declararia a ele o número dos meus passos. Eu me aproximaria dele como um príncipe.
38 Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;
Se minha terra gritar contra mim, e seus sulcos choram juntos;
39 Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;
se eu tiver comido suas frutas sem dinheiro, ou causaram a perda da vida de seus proprietários,
40 Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.
let cresce o briers em vez do trigo, e malcheirosa ao invés de cevada”. As palavras de Jó estão terminadas.
