Jobin 31
1 Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.
Fiz concerto com os meus olhos: como pois atentaria numa virgem?
2 Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?
Porque qual seria a parte de Deus de cima? ou a herança do Todo-poderoso para mim desde as alturas?
3 Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?
Porventura não é a perdição para o perverso, o desastre para os que obram iniquidade?
4 Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?
Ou não vê ele os meus caminhos, e não conta todos os meus passos?
5 Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?
Se andei com vaidade, e se o meu pé se apressou para o engano
6 Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.
(Pese-me em balanças fieis, e saberá Deus a minha sinceridade),
7 Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,
Se os meus passos se desviavam do caminho, e se o meu coração segue os meus olhos, e se às minhas mãos se apegou coisa alguma,
8 Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.
Então semeie eu e outro coma, e seja a minha descendência arrancada até à raiz.
9 Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,
Se o meu coração se deixou seduzir por uma mulher, ou se eu armei traições à porta do meu próximo,
10 Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;
Então moa minha mulher para outro, e outros se encurvem sobre ela.
11 Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;
Porque é uma infâmia, e é delito pertencente aos juízes.
12 Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.
Porque fogo é que consomem até à perdição, e desarreigaria toda a minha renda.
13 Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,
Se desprezei o direito do meu servo ou da minha serva, quando eles contendiam comigo,
14 Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?
Então que faria eu quando Deus se levantasse? e, inquirindo a causa, que lhe responderia?
15 Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.
Aquele que me fez no ventre não o fez também a ele? ou não nos formou do mesmo modo na madre?
16 Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?
Se retive o que os pobres desejavam, ou fiz desfalecer os olhos da viúva,
17 Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?
Ou só comi o meu bocado, e o órfão não comeu dele
18 Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.
(Porque desde a minha mocidade cresceu comigo como com seu pai, e o guiei desde o ventre de minha mãe),
19 Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;
Se a alguém vi perecer por falta de vestido, e ao necessitado por não ter coberta,
20 Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;
Se os seus lombos me não abençoaram, se ele não se aquentava com as peles dos meus cordeiros,
21 Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;
Se eu levantei a minha mão contra o órfão, porquanto na porta via a minha ajuda,
22 Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.
Então caia do ombro a minha espadoa, e quebre-se o meu braço do osso.
23 Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.
Porque o castigo de Deus era para mim um assombro, e eu não podia suportar a sua alteza.
24 Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?
Se no ouro pus a minha esperança, ou disse ao ouro fino: Tu és a minha confiança;
25 Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?
Se me alegrei de que era muita a minha fazenda, e de que a minha mão tinha alcançado muito;
26 Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?
Se olhei para o sol, quando resplandecia, ou para a lua, caminhando gloriosa,
27 Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?
E o meu coração se deixou enganar em oculto, e a minha boca beijou a minha mão,
28 Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.
Também isto seria delito pertencente ao juiz: pois assim negaria a Deus que está em cima.
29 Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?
Se me alegrei da desgraça do que me tem ódio, e se eu exultei quando mal o achou
30 Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.
(também não deixei pecar o meu paladar, desejando a sua morte com maldição),
31 Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?
Se a gente da minha tenda não disse: Ah, quem nos desse da sua carne! nunca nos fartariamos dela:
32 Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.
O estrangeiro não passava a noite na rua; as minhas portas abria ao viandante.
33 Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?
Se, como Adão, encobri as minhas transgressões, ocultando o meu delito no meu seio;
34 Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?
Porque eu temia a grande multidão, e o desprezo das famílias me apavoraria, e eu me calaria, e não sairia da porta.
35 Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;
Ah quem me dera um que me ouvisse! eis que o meu intento é que o Todo-poderoso me responda, e que o meu adversário escreva um livro.
36 Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.
Por certo que o levaria sobre o meu ombro, sobre mim o ataria por coroa.
37 Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.
O número dos meus passos lhe mostraria: como príncipe me chegaria a ele.
38 Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;
Se a minha terra clamar contra mim, e se os seus regos juntamente chorarem,
39 Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;
Se comi a sua novidade sem dinheiro, e sufoquei a alma dos seus donos,
40 Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.
Por trigo me produza cardos, e por cevada joio. Acabaram-se as palavras de Job.
