Jobin 31
1 Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.
Med augo hev eg gjort ei pakt; eg skal’kje skygna etter møy.
2 Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?
Kva gav meg elles Gud der uppe? Kva arv gav Allvald frå det høge?
3 Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?
Kjem ikkje udådsmann i naud? Og illgjersmenn i ulukka?
4 Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?
Ser ikkje han på mine vegar? Tel ikkje han kvart stig eg gjeng?
5 Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?
Dersom eg fram med fals hev fare, og foten sprunge etter svik
6 Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.
- Gud vege meg på rettferds vegt, so han kann sjå eg skuldlaus er! -
7 Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,
Veik mine stig frå vegen av, hev hjarta etter augo gjenge, var det ein flekk på mine hender,
8 Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.
so gjev ein annan et mitt såd, og riv mi planting upp med rot!
9 Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,
Let eg min hug av kvinna dåra, sneik eg til grannens dør meg fram,
10 Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;
so lat mitt viv åt andre mala, og andre yver ho seg bøygje!
11 Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;
For dette er ei skjemdarferd, eit brot som dom og straff fortener,
12 Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.
ein eld som eta vil til avgrunns og øydeleggja all mi eiga.
13 Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,
Vanvyrd’ eg retten åt min træl og trælkvinna i trætta med deim?
14 Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?
- Kva gjord’ eg då, når Gud reis upp? Kva svara eg, når han meg klaga?
15 Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.
Dei er som meg i morsliv skapte; ein forma oss i moderfang -
16 Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?
Um eg sagde nei når arming bad, og let enkja gråtande gå burt,
17 Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?
hev eg mitt brød åleine ete, so farlaus inkje fekk ein bit,
18 Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.
- nei, far for han eg var frå yngdi, frå morsliv var eg hennar førar -
19 Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;
Såg eg ein stakar utan klæde, ein fatig utan yverplagg,
20 Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;
og so hans lender ei meg signa, og ei mi saueull han vermde,
21 Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;
hev eg mot farlaus handi lyft, av di eg medhald fekk i retten:
22 Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.
Let herdi mi or led då losna, og armen brotna frå sitt bein!
23 Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.
For eg var ovleg rædd Guds straff, eg magtlaus stod framfor hans velde.
24 Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?
Um eg mi lit til gullet sette, og voni til det fine gull,
25 Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?
Gledde eg meg ved auka rikdom, og alt eg vann meg med mi hand,
26 Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?
såg eg på ljoset når det stråla, på månen der han skreid i glans,
27 Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?
vart hjarta mitt i løyndom dåra, so kyss på hand til deim eg sende,
28 Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.
so var det og straffande brot, då neitta eg min Gud der uppe.
29 Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?
Hev eg meg gledt ved uvens uferd, og jubla når han kom i skade,
30 Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.
- men eg let ikkje munnen synda og banna honom ifrå livet -
31 Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?
hev ei mitt husfolk stendigt sagt: «Kven gjekk vel svolten frå hans bord?»
32 Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.
- Eg let’kje framand natta ute; for ferdamann eg opna døri -
33 Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?
hev eg som Adam dult mi synd, og løynt mi misgjerd i min barm,
34 Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?
di eg var rædd den store hop og ottast spott frå ættefrendar, so stilt eg heldt meg innum dører?
35 Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;
Å, vilde nokon høyra på meg! Sjå her er underskrifti mi, lat berre Allvald svara meg! Fekk eg den skrift min motpart skreiv,
36 Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.
den skulde eg på oksli bera og binda på meg som ein krans
37 Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.
eg melde honom kvart mitt stig, og som ein hovding møta honom.
38 Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;
Dersom min åker klagar meg, og um plogforerne lyt gråta,
39 Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;
åt eg hans grøda ubetalt, tok livet eg av eigarmannen:
40 Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.
Lat då for kveite klunger gro, og ugras der eg sådde bygg!» Her endar Jobs tale.
