Jobin 31

1 Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.

J'avais fait un pacte avec mes yeux, et comment aurais-je arrêté mes regards sur une vierge. —

2 Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?

Quelle part, me disais-je, Dieu me réserverait-il d'en haut? Quel sort le Tout-Puissant me ferait-il de son ciel?

3 Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?

La ruine n'est-elle pas pour le méchant, et le malheur pour les artisans d'iniquité?

4 Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?

Dieu ne connaît-il pas mes voies, ne compte-t-il pas tous mes pas?

5 Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?

Si j'ai marché dans le sentier du mensonge, si mon pied a couru après la fraude, —

6 Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.

que Dieu me pèse dans de justes balances, et il reconnaîtra mon innocence!

7 Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,

Si mes pas se sont écartés du droit chemin, si mon cœur a suivi mes yeux, si quelque souillure s'est attachée à mes mains, —

8 Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.

que je sème, et qu'un autre mange, que mes rejetons soient déracinés!

9 Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,

Si mon cœur a été séduit par une femme, si j'ai fait le guet à la porte de mon prochain, —

10 Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;

que ma femme tourne la meule pour un autre, que des étrangers la déshonorent!

11 Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;

Car c'est là un crime horrible, un forfait que punissent les juges;

12 Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.

un feu qui dévore jusqu'à la ruine, qui aurait détruit tous mes biens.

13 Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,

Si j'ai méconnu le droit de mon serviteur ou de ma servante, quand ils étaient en contestation avec moi: —

14 Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?

Que faire, quand Dieu se lèvera? Au jour de sa visite, que lui répondrai-je?

15 Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.

Celui qui m'a fait dans le sein de ma mère ne l'a-t-il pas fait aussi? Un même Créateur ne nous a-t-il pas formés?

16 Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?

Si j'ai refusé aux pauvres ce qu'ils désiraient, si j'ai fait languir les yeux de la veuve,

17 Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?

si j'ai mangé seul mon morceau de pain, sans que l'orphelin en ait eu sa part: —

18 Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.

dès mon enfance il m'a gardé comme un père; dès ma naissance il a guidé mes pas.

19 Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;

Si j'ai vu le malheureux périr sans vêtements, l'indigent manquer de couverture,

20 Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;

sans que ses reins m'aient béni, sans que la toison de mes agneaux l'ait réchauffé;

21 Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;

si j'ai levé la main contre l'orphelin, parce que je me voyais un appui dans les juges, —

22 Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.

que mon épaule se détache du tronc, que mon bras soit arraché de l'humérus.

23 Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.

Car je crains la vengeance de Dieu, et devant sa majesté je ne puis subsister.

24 Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?

Si j'ai mis dans l'or mon assurance, si j'ai dit à l'or pur: « Tu es mon espoir; »

25 Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?

si je me suis réjoui de l'abondance de mes biens, des trésors amassés par mes mains;

26 Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?

si, en voyant le soleil jeter ses feux, et la lune s'avancer dans sa splendeur,

27 Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?

mon cœur s'est laissé séduire en secret, si ma main s'est portée à ma bouche, —

28 Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.

c'est là encore un crime que punit le juge; j'aurais renié le Dieu très-haut.

29 Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?

Si j'ai été joyeux de la ruine de mon ennemi, si j'ai tressailli d'allégresse quand le malheur l'a frappé: —

30 Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.

Non, je n'ai pas permis à ma langue de pécher, en demandant sa mort avec imprécation!...

31 Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?

Si les gens de ma tente ne disaient pas: « Où trouver quelqu'un qui ne soit pas rassasiés de sa table? »

32 Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.

si l'étranger passait la nuit en dehors, si je n'ouvrais pas la porte au voyageur!...

33 Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?

Si j'ai, comme font les hommes, déguisé mes fautes, et renfermé mes iniquités dans mon sein,

34 Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?

par peur de la grande assemblée, par crainte du mépris des familles, au point de me taire, et de n'oser franchir le seuil de ma porte!...

35 Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;

Oh! Qui me fera trouver quelqu'un qui m'écoute? Voilà ma signature: que le Tout-Puissant me réponde! Que mon adversaire écrive aussi sa cédule!

36 Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.

On verra si je ne la mets pas sur mon épaule, si je n'en ceins pas mon front comme d'un diadème!

37 Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.

Je rendrai compte à mon juge de tous mes pas, je m'approcherai de lui comme un prince.

38 Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;

Si ma terre crie contre moi, si j'ai fait pleurer ses sillons;

39 Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;

si j'ai mangé ses produits sans l'avoir payée, si je l'ai arrachée à ses légitimes possesseurs, —

40 Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.

qu'au lieu de froment il y naisse des épines, et de l'ivraie au lieu d'orge! Ici finissent les discours de Job.