Jobin 31

1 Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.

I made a covenant with mine eyes, and I will not think upon a virgin.

2 Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?

Now what portion has God given from above? and is there an inheritance [given] of the Mighty One from the highest?

3 Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?

Alas! destruction to the unrighteous, and rejection to them that do iniquity.

4 Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?

Will he not see my way, and number all my steps?

5 Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?

But if I had gone with scorners, and if too my foot has hasted to deceit:

6 Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.

(for I am weighed in a just balance, and the Lord knows my innocence: )

7 Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,

if my foot has turned aside out of the way, or if mine heart has followed mine eye, and if too I have touched gifts with my hands;

8 Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.

then let me sow, and let others eat; and let me be uprooted on the earth.

9 Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,

If my heart has gone forth after another man's wife, and if I laid wait at her doors;

10 Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;

then let my wife also please another, and let my children be brought low.

11 Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;

For the rage of anger is not to be controlled, [in the case] of defiling [another] man's wife.

12 Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.

For it is a fire burning on every side, and whoever it attacks, it utterly destroys.

13 Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,

And if too I despised the judgment of my servant or [my] handmaid, when they pleaded with me;

14 Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?

what then shall I do if the Lord should try me? and if also he should at all visit me, can I make an answer?

15 Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.

Were not they too formed as I also was formed in the womb? yes, we were formed in the same womb.

16 Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?

But the helpless missed not whatever need they had, and I did not cause the eye of the widow to fail.

17 Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?

And if too I ate my morsel alone, and did not impart [of it] to the orphan;

18 Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.

(for I nourished [them] as a father from my youth and guided [them] from my mother's womb.)

19 Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;

And if too I overlooked the naked as he was perishing, and did not clothe him;

20 Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;

and if the poor did not bless me, and their shoulders were [not] warmed with the fleece of my lambs;

21 Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;

if I lifted my hand against an orphan, trusting that my strength was far superior [to his]:

22 Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.

let them my shoulder start from the blade-bone, and my arm be crushed off from the elbow.

23 Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.

For the fear of the Lord constrained me, and I can’t bear up by reason of his burden.

24 Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?

If I made gold my treasure, and if too I trusted the precious stone;

25 Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?

and if too I rejoiced when my wealth was abundant, and if too I laid my hand on innumerable [treasures]:

26 Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?

(do we not see the shining sun eclipsed, and the moon waning? for they have not [power to continue]: )

27 Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?

and if my heart was secretly deceived, and if I have laid my hand upon my mouth and kissed it:

28 Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.

let this also then be reckoned to me as the greatest iniquity: for I [should] have lied against the Lord Most High.

29 Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?

And if too I was glad at the fall of mine enemies, and mine heart said, Aha!

30 Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.

let then mine ear hear my curse, and let me be a byword among my people in my affliction.

31 Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?

And if too my handmaids have often said, Oh that we might be satisfied with his flesh; (whereas I was very kind:

32 Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.

for the stranger did not lodge without, and my door was opened to every one that came: )

33 Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?

or if too having sinned unintentionally, I hid my sin;

34 Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?

(for I did not stand in awe of a great multitude, so as not to declare boldly before them: ) and if too I permitted a poor man to go out of my door with an empty bosom:

35 Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;

(Oh that I had a hearer, ) and if I had not feared the hand of the Lord; and [as to] the written charge which I had against any one,

36 Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.

I would place [it] as a chaplet on my shoulders, and read it.

37 Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.

And if I did not read it and return it, having taken nothing from the debtor:

38 Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;

If at any time the land groaned against me, and if its furrows mourned together;

39 Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;

and if I ate its strength alone without price, and if I too grieved the heart of the owner of the soil, by taking [anything] from [him]:

40 Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.

then let the nettle come up to me instead of wheat, and a bramble instead of barley. And Job ceased speaking.