Jobin 31
1 Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.
I made a covenant with my eyes, that I would not so much as think upon a virgin.
2 Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?
For what part should God from above have in me, and what inheritance the Almighty from on high?
3 Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?
Is not destruction to the wicked, and aversion to them that work iniquity?
4 Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?
Doth not he consider my ways, and number all my steps?
5 Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?
If I have walked in vanity, and my foot hath made haste to deceit:
6 Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.
Let him weigh me in a just balance, and let God know my simplicity.
7 Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,
If my step hath turned out of the way, and if my heart hath followed my eyes, and if a spot hath cleaved to my hands:
8 Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.
Then let me sow and let another eat: and let my offspring be rooted out.
9 Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,
If my heart hath been deceived upon a woman, and if I have laid wait at my friend’s door:
10 Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;
Let my wife be the harlot of another, and let other men lie with her.
11 Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;
For this is a heinous crime, and a most grievous iniquity.
12 Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.
It is a fire that devoureth even to destruction, and rooteth up all things that spring.
13 Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,
If I have despised to abide judgment with my manservant, or my maidservant, when they had any controversy against me:
14 Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?
For what shall I do when God shall rise to judge? and when he shall examine, what shall I answer him?
15 Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.
Did not he that made me in the womb make him also: and did not one and the same form me in the womb?
16 Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?
If I have denied to the poor what they desired, and have made the eyes of the widow wait:
17 Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?
If I have eaten my morsel alone, and the fatherless hath not eaten thereof:
18 Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.
(For from my infancy mercy grew up with me: and it came out with me from my mother’s womb: )
19 Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;
If I have despised him that was perishing for want of clothing, and the poor man that had no covering:
20 Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;
If his sides have not blessed me, and if he were not warmed with the fleece of my sheep:
21 Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;
If I have lifted up my hand against the fatherless, even when I saw myself superior in the gate:
22 Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.
Let my shoulder fall from its joint, and let my arm with its bones be broken.
23 Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.
For I have always feared God as waves swelling over me, and his weight I was not able to bear.
24 Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?
If I have thought gold my strength, and have said to fine gold: My confidence:
25 Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?
If I have rejoiced over my great riches, and because my hand had gotten much.
26 Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?
If I beheld the sun when it shined, and the moon going in brightness:
27 Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?
And my heart in secret hath rejoiced, and I have kissed my hand with my mouth:
28 Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.
Which is a very great iniquity, and a denial against the most high God.
29 Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?
If I have been glad at the downfall of him that hated me, and have rejoiced that evil had found him.
30 Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.
For I have not given my mouth to sin, by wishing a curse to his soul.
31 Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?
If the men of my tabernacle have not said: Who will give us of his flesh that we may be filled?
32 Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.
The stranger did not stay without, my door was open to the traveller.
33 Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?
If as a man I have hid my sin, and have concealed my iniquity in my bosom.
34 Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?
If I have been afraid at a very great multitude, and the contempt of kinsmen hath terrified me: and I have not rather held my peace, and not gone out of the door.
35 Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;
Who would grant me a hearer, that the Almighty may hear my desire; and that he himself that judgeth would write a book,
36 Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.
That I may carry it on my shoulder, and put it about me as a crown?
37 Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.
At every step of mine I would pronounce it, and offer it as to a prince.
38 Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;
If my land cry against me, and with it the furrows thereof mourn:
39 Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;
If I have eaten the fruits thereof without money, and have afflicted the soul of the tillers thereof:
40 Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.
Let thistles grow up to me instead of wheat, and thorns instead of barley.
