Jobin 31

1 Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.

I made a covenant with mine eyes; How then should I look upon a virgin?

2 Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?

For what is the portion from God above, And the heritage from the Almighty on high?

3 Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?

Is it not calamity to the unrighteous, And disaster to the workers of iniquity?

4 Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?

Doth not he see my ways, And number all my steps?

5 Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?

If I have walked with falsehood, And my foot hath hasted to deceit

6 Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.

(Let me be weighed in an even balance, That God may know mine integrity);

7 Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,

If my step hath turned out of the way, And my heart walked after mine eyes, And if any spot hath cleaved to my hands:

8 Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.

Then let me sow, and let another eat; Yea, let the produce of my field be rooted out.

9 Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,

If my heart hath been enticed unto a woman, And I have laid wait at my neighbor’s door;

10 Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;

Then let my wife grind unto another, And let others bow down upon her.

11 Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;

For that were a heinous crime; Yea, it were an iniquity to be punished by the judges:

12 Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.

For it is a fire that consumeth unto Destruction, And would root out all mine increase.

13 Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,

If I have despised the cause of my man-servant or of my maid-servant, When they contended with me;

14 Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?

What then shall I do when God riseth up? And when he visiteth, what shall I answer him?

15 Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.

Did not he that made me in the womb make him? And did not one fashion us in the womb?

16 Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?

If I have withheld the poor from [their] desire, Or have caused the eyes of the widow to fail,

17 Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?

Or have eaten my morsel alone, And the fatherless hath not eaten thereof

18 Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.

(Nay, from my youth he grew up with me as with a father, And her have I guided from my mother’s womb);

19 Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;

If I have seen any perish for want of clothing, Or that the needy had no covering;

20 Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;

If his loins have not blessed me, And if he hath not been warmed with the fleece of my sheep;

21 Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;

If I have lifted up my hand against the fatherless, Because I saw my help in the gate:

22 Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.

Then let my shoulder fall from the shoulder-blade, And mine arm be broken from the bone.

23 Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.

For calamity from God is a terror to me, And by reason of his majesty I can do nothing.

24 Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?

If I have made gold my hope, And have said to the fine gold, [Thou art] my confidence;

25 Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?

If I have rejoiced because my wealth was great, And because my hand had gotten much;

26 Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?

If I have beheld the sun when it shined, Or the moon walking in brightness,

27 Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?

And my heart hath been secretly enticed, And my mouth hath kissed my hand:

28 Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.

This also were an iniquity to be punished by the judges; For I should have denied the God that is above.

29 Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?

If I have rejoiced at the destruction of him that hated me, Or lifted up myself when evil found him

30 Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.

(Yea, I have not suffered my mouth to sin By asking his life with a curse);

31 Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?

If the men of my tent have not said, Who can find one that hath not been filled with his meat?

32 Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.

(The sojourner hath not lodged in the street; But I have opened my doors to the traveller);

33 Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?

If like Adam I have covered my transgressions, By hiding mine iniquity in my bosom,

34 Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?

Because I feared the great multitude, And the contempt of families terrified me, So that I kept silence, and went not out of the door—

35 Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;

Oh that I had one to hear me! (Lo, here is my signature, let the Almighty answer me) And [that I had] the indictment which mine adversary hath written!

36 Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.

Surely I would carry it upon my shoulder; I would bind it unto me as a crown:

37 Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.

I would declare unto him the number of my steps; As a prince would I go near unto him.

38 Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;

If my land crieth out against me, And the furrows thereof weep together;

39 Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;

If I have eaten the fruits thereof without money, Or have caused the owners thereof to lose their life:

40 Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.

Let thistles grow instead of wheat, And cockle instead of barley. The words of Job are ended.