Jobin 31
1 Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.
Paipi te ka mik neh ka saii dongah, me tlam lae oila te ka yakming eh?
2 Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?
A so lamkah Pathen khoyo neh, hmuensang lamkah Tlungthang rho te menim?
3 Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?
Boethae ham rhainah neh boethae aka saii ham yoethaenah moenih a?
4 Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?
Amah loh ka longpuei a hmuh tih ka khokan boeih he a tae moenih a?
5 Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?
A poeyoek taengah ka pongpa tih, ka kho loh a hlangthai palat taengla a tawn uh atah,
6 Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.
Duengnah cooi dongah kai n'khiing saeh lamtah, Pathen loh ka muelhtuetnah ming saeh.
7 Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,
Longpuei lamloh ka khokan a buung atah, ka mik hnukah ka lungbuei cet tih, ka kut dongah a lolhmaih a kap atah,
8 Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.
ka soem vaengah a tloe loh ca saeh lamtah, ka cadil rhoek te ha uh saeh.
9 Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,
Huta loh ka lungbuei a hlae tih, ka hui kah thohka ah ka rhongngol atah,
10 Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;
Ka yuu loh a tloe la kuelh saeh lamtah, a taengah hlang tloe bakop mai saeh.
11 Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;
Te dongah te khonuen rhamtat neh, te te thaesainah rhokhan ni.
12 Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.
Te hmai loh Abaddon duela a hlawp tih, ka cangvuei te boeih ha.
13 Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,
Ka salpa neh ka salnu loh kai taengah, a tuituk vaengah tiktamnah ka hnawt atah,
14 Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?
Pathen a thoh vaengah balae ka saii vetih, n'hip vaengah amah te metlam ol ka mael eh?
15 Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.
Bungko khuiah kai aka saii loh anih a saii moenih a? Kaimih he bung khuiah pakhat la n'cuen sak.
16 Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?
Tattloel kah kongaih te ka hloh pah tih, nuhmai mik te ka khah sak koinih,
17 Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?
Kamah buhkam te kamah bueng loh ka caak tih, cadah loh ca pawt koinih,
18 Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.
Ka camoe lamloh napa bangla ka taengah pantai tih, nuhmai khaw a nu bung lamloh ka mawt.
19 Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;
Pueinak mueh tih himbai tling la aka milh, khodaeng te ka hmuh mai tih,
20 Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;
A pumpu a pumpu ah kai n'uem uh vaengah, ka tu mul neh ka hlung pawt mai koinih,
21 Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;
Vongka ah kai bomkung te ka hmuh vaengah, ka kut he cadah soah ka thueng atah,
22 Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.
ka laengpang he a hnuk lamloh rhul saeh lamtah ka ban a cung dong lamloh tlawt mai saeh.
23 Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.
Pathen taengkah rhainah te, kai ham ka birhihnah la a om dongah, a boeimangnah te ka noeng moenih.
24 Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?
Sui te ka uepnah la ka khueh tih, sui cilh te ka pangtungnah la ka thui koinih,
25 Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?
Ka thadueng len tih ka kut loh a khuet la a hmuh dongah ka kokhahnah atah,
26 Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?
Vangnah dongah a thangthen tih hla vang a thoeih te ka hmuh vaengah,
27 Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?
ka lungbuei he yinhnuk ah hloih tih ka kut loh ka ka te mok koinih.
28 Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.
He khaw a so kah Pathen taengah, ka basa la om vetih thaesainah lai la om ni.
29 Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?
Ka lunguet kah yoethaenah dongah ka kohoe tih yoethae loh anih taengla a thoeng te ka haenghang puei atah,
30 Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.
A hinglu te thaephoeinah neh hoe hamla ka ka he laihmu la ka khueh aih moenih.
31 Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?
Ka dap kah hlang rhoek loh, “U long nim a maeh te a cung pawt la a paek eh?” a ti uh moenih a?
32 Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.
Ka thohkhaih kah yinlai te caehlong ka ong pah tih, vongvoel ah a rhaeh moenih.
33 Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?
Hlang bangla ka boekoeknah ka dah tih, kai kah thaesainah he ka thindang ah ka det mai akhaw,
34 Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?
hlangping te yet taengah ka sarhing tih, huiko kah nueihbu loh kai n'rhihyawp sak. Te dongah ka kuemsuem tih, thohka la ka moe pawh.
35 Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;
Kai taengkah aka hnatun la kamah taengah u long nim m'paek lah mako? Ka kutha he Tlungthang loh kai n'doo saeh lamtah ka tuituknah he hlang loh cabu la daek saeh.
36 Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.
Te te ka laengpang ah ka koh vetih te te ka soah rhuisam la ka laikoeinah het mahpawt nim?
37 Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.
Ka khokan tarhing la a taengah ka puen lah vetih anih te rhaengsang bangla ka paan lah mako.
38 Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;
Ka khohmuen loh kai m'pang thil tih a kong te rhenten rhap koinih,
39 Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;
A thadueng te tangka mueh la ka caak tih, a kungmah kah hinglu ka yawn sak atah,
40 Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.
Cang yueng la mutlo hling, cangtun yueng la saeldol khaw poe saeh,” a ti. Job kah ol bawt coeng.
