Jobin 30
1 Nyt minun nuorempani nauravat minua, joiden isiä en minä olisi pannut minun laumani koirain sekaan;
しかし今はわたしよりも年若い者が、かえってわたしをあざ笑う。彼らの父はわたしが卑しめて、群れの犬と一緒にさえしなかった者だ。
2 Joiden voiman minä tyhjänä pidin, jotka ei ijällisiksi tulleet;
彼らの手の力からわたしは何を得るであろうか、彼らはその気力がすでに衰えた人々だ。
3 Ne jotka nälän ja tuskan tähden pakenivat erinänsä korpeen, äsken turmeltuneet ja köyhtyneet,
彼らは乏しさと激しい飢えとによって、かわいた荒れ地をかむ。
4 Jotka nukulaisia repivät pensasten ympäri; ja katajan juuret olivat heidän ruokansa:
彼らは、ぜにあおいおよび灌木の葉を摘み、れだまの根をもって身を暖める。
5 He ajettiin ulos, ja huudettiin heitä vastaan niinkuin varasta.
彼らは人々の中から追いだされ、盗びとを追うように、人々は彼らを追い呼ばわる。
6 He asuivat kauhiain ojain tykönä maan luolissa ja vuorten rotkoissa.
彼らは急流の谷間に住み、土の穴または岩の穴におり、
7 Pensasten keskellä he huusivat, ja ohdakkein sekaan he kokosivat itsensä,
灌木の中にいななき、いらくさの下に押し合う。
8 Turhain ja hyljättyin ihmisten lapset, jotka halvimmat olivat maan päällä.
彼らは愚かな者の子、また卑しい者の子であって、国から追いだされた者だ。
9 Ja nyt minä olen heidän lauluksensa tullut, ja minun täytyy heidän juttunansa olla.
それなのに、わたしは今彼らの歌となり、彼らの笑い草となった。
10 He kauhistavat minua, ja erkanevat kauvas minusta; ja ei he häpee sylkeä minun kasvoilleni.
彼らはわたしをいとい、遠くわたしをはなれ、わたしの顔につばきすることも、ためらわない。
11 Sillä hän on minun köyteni päästänyt, ja on nöyryyttänyt minun: He ovat suitset minun edestäni heittäneet pois.
神がわたしの綱を解いて、わたしを卑しめられたので、彼らもわたしの前に慎みを捨てた。
12 Oikialle puolelle nousivat nuorukaiset: He lykkäsivät pois minun jalkani, ja tekivät tien minua kohden, hukuttaaksensa minua.
このともがらはわたしの右に立ち上がり、わたしを追いのけ、わたしにむかって滅びの道を築く。
13 He ovat kukistaneet minun polkuni: se oli huokia heille minua vahingoittaa, ilman kenenkään avuta.
彼らはわたしの道をこわし、わたしの災を促す。これをさし止める者はない。
14 He ovat tulleet sisälle niinkuin suurten rakoin lävitse, ja ovat sekaseuraisin karaneet sisälle.
彼らは広い破れ口からはいるように進みきたり、破壊の中をおし寄せる。
15 Pelko on kääntynyt minua vastaan, ja niinkuin tuuli vainonnut minun kunniaani, ja niinkuin pilvi, on minun autuuteni mennyt ohitse.
恐ろしい事はわたしに臨み、わたしの誉は風のように吹き払われ、わたしの繁栄は雲のように消えうせた。
16 Mutta nyt kääntää minun sieluni itsensä minua vastaan, ja minun murhepäiväni ovat minun käsittäneet.
今は、わたしの魂はわたしの内にとけて流れ、悩みの日はわたしを捕えた。
17 Yöllä minun luuni lävistettiin kaikin paikoin lävitse, ja minun suoneni ei saa lepoa.
夜はわたしの骨を激しく悩まし、わたしをかむ苦しみは、やむことがない。
18 Suuren voiman kautta minun vaatteeni muutetaan, ja hän on vyöttänyt minun niinkuin hameeni pään lävellä.
それは暴力をもって、わたしの着物を捕え、はだ着のえりのように、わたしをしめつける。
19 Minä sotkutaan lokaan, ja verrataan tomuun ja tuhkaan.
神がわたしを泥の中に投げ入れられたので、わたしはちり灰のようになった。
20 Jos minä hudan sinun tykös, niin et sinä vastaa minua: jos minä käyn edes, niin et sinä minusta tietävinäs ole.
わたしがあなたにむかって呼ばわっても、あなたは答えられない。わたしが立っていても、あなたは顧みられない。
21 Sinä olet muuttunut minulle hirmuiseksi, ja vainoot minua kätes voimalla.
あなたは変って、わたしに無情な者となり、み手の力をもってわたしを攻め悩まされる。
22 Sinä nostat minun tuuleen, ja annat minun ajaa sen päällä, ja sulaat minun voimallisesti.
あなたはわたしを揚げて風の上に乗せ、大風のうなり声の中に、もませられる。
23 Sillä minä tiedän, ettäs annat minun kuolemaan, joka on se huone, joka kaikille eläville on asetettu.
わたしは知っている、あなたはわたしを死に帰らせ、すべての生き物の集まる家に帰らせられることを。
24 Ei hän kuitenkaan ojenna kättänsä luutarhaan, eikä he huuda kadotuksestansa.
さりながら荒塚の中にある者は、手を伸べないであろうか、災の中にある者は助けを呼び求めないであろうか。
25 Minä itkin kovana aikana, ja minun sieluni armahti köyhää.
わたしは苦しい日を送る者のために泣かなかったか。わたしの魂は貧しい人のために悲しまなかったか。
26 Minä odotin hyvää, ja paha tuli: minä odotin valkeutta, ja pimeys tuli.
しかしわたしが幸を望んだのに災が来た。光を待ち望んだのにやみが来た。
27 Minun sisällykseni kiehuvat lakkaamatta: Murheen aika on minun ennättänyt.
わたしのはらわたは沸きかえって、静まらない。悩みの日がわたしに近づいた。
28 Minä käyn mustettuna, ehkei aurinko minua ruskoittanut: minä nousen kansan seassa ja huudan.
わたしは日の光によらずに黒くなって歩き、公会の中に立って助けを呼び求める。
29 Minä olen kärmetten veli, strutsilinnun poikain kumppani.
わたしは山犬の兄弟となり、だちょうの友となった。
30 Minun nahkani minun päälläni on mustettunut, ja minun luuni ovat helteestä palaneet.
わたしの皮膚は黒くなって、はげ落ち、わたしの骨は熱さによって燃え、
31 Minun kanteleeni on muuttunut valitukseksi, ja minun huiluni itkuksi.
わたしの琴は悲しみの音となり、わたしの笛は泣く者の声となった。
