Jobin 30
1 Nyt minun nuorempani nauravat minua, joiden isiä en minä olisi pannut minun laumani koirain sekaan;
Tetapi kini aku diejek oleh orang yang lebih muda. Dahulu ayah mereka kupandang terlalu hina untuk menjaga dombaku bersama anjing gembala.
2 Joiden voiman minä tyhjänä pidin, jotka ei ijällisiksi tulleet;
Bagiku mereka tidak berguna karena sudah kehabisan tenaga.
3 Ne jotka nälän ja tuskan tähden pakenivat erinänsä korpeen, äsken turmeltuneet ja köyhtyneet,
Mereka lapar dan menderita sekali, sehingga makan akar kering di gurun yang sunyi.
4 Jotka nukulaisia repivät pensasten ympäri; ja katajan juuret olivat heidän ruokansa:
Mereka mencabut belukar di padang belantara lalu memakan baik daun maupun akarnya.
5 He ajettiin ulos, ja huudettiin heitä vastaan niinkuin varasta.
Mereka diusir dengan tengking seperti orang mengusir maling.
6 He asuivat kauhiain ojain tykönä maan luolissa ja vuorten rotkoissa.
Mereka tinggal di dalam gua-gua; lubang-lubang di dinding gunung menjadi rumah mereka.
7 Pensasten keskellä he huusivat, ja ohdakkein sekaan he kokosivat itsensä,
Di rimba mereka meraung-raung seperti binatang, berkelompok di bawah semak belukar di hutan.
8 Turhain ja hyljättyin ihmisten lapset, jotka halvimmat olivat maan päällä.
Mereka tak bernama dan tak berharga, orang-orang yang sudah dihalau dari negerinya.
9 Ja nyt minä olen heidän lauluksensa tullut, ja minun täytyy heidän juttunansa olla.
Sekarang mereka datang dan aku ditertawakannya; bagi mereka, aku ini lelucon belaka.
10 He kauhistavat minua, ja erkanevat kauvas minusta; ja ei he häpee sylkeä minun kasvoilleni.
Aku dipandang oleh mereka hina dan keji, bahkan mukaku mereka ludahi.
11 Sillä hän on minun köyteni päästänyt, ja on nöyryyttänyt minun: He ovat suitset minun edestäni heittäneet pois.
Karena Allah membuat aku lemah tidak berdaya, mereka melampiaskan amukan mereka.
12 Oikialle puolelle nousivat nuorukaiset: He lykkäsivät pois minun jalkani, ja tekivät tien minua kohden, hukuttaaksensa minua.
Gerombolan itu menyerang aku dari depan, dan kejatuhanku mereka rencanakan.
13 He ovat kukistaneet minun polkuni: se oli huokia heille minua vahingoittaa, ilman kenenkään avuta.
Mereka memotong jalanku untuk membinasakan aku; tak seorang pun menghalangi ketika mereka menyerbu.
14 He ovat tulleet sisälle niinkuin suurten rakoin lävitse, ja ovat sekaseuraisin karaneet sisälle.
Bagaikan banjir mereka dobrak tembok pertahananku; beramai-ramai mereka datang menindih tubuhku.
15 Pelko on kääntynyt minua vastaan, ja niinkuin tuuli vainonnut minun kunniaani, ja niinkuin pilvi, on minun autuuteni mennyt ohitse.
Kedahsyatan meliputi diriku; bagaikan hembusan angin, harga diriku berlalu; bagaikan awan lewat, hilanglah kebahagiaanku.
16 Mutta nyt kääntää minun sieluni itsensä minua vastaan, ja minun murhepäiväni ovat minun käsittäneet.
Sekarang hampir matilah aku; tak ada keringanan bagi deritaku.
17 Yöllä minun luuni lävistettiin kaikin paikoin lävitse, ja minun suoneni ei saa lepoa.
Pada waktu malam semua tulangku nyeri; rasa sakit yang menusuk tak kunjung berhenti.
18 Suuren voiman kautta minun vaatteeni muutetaan, ja hän on vyöttänyt minun niinkuin hameeni pään lävellä.
Allah mencengkeram aku pada leher bajuku sehingga pakaianku menggelambir pada tubuhku.
19 Minä sotkutaan lokaan, ja verrataan tomuun ja tuhkaan.
Ke dalam lumpur aku dihempaskan-Nya, aku menjadi seperti sampah saja!
20 Jos minä hudan sinun tykös, niin et sinä vastaa minua: jos minä käyn edes, niin et sinä minusta tietävinäs ole.
Aku berseru kepada-Mu, ya Allah, Kau tak memberi jawaban; bila aku berdoa, Kau tak memperhatikan.
21 Sinä olet muuttunut minulle hirmuiseksi, ja vainoot minua kätes voimalla.
Engkau berlaku kejam terhadapku, Kautindas aku dengan seluruh kekuatan-Mu.
22 Sinä nostat minun tuuleen, ja annat minun ajaa sen päällä, ja sulaat minun voimallisesti.
Engkau membiarkan angin melayangkan aku; dalam angin ribut Kauombang-ambingkan diriku.
23 Sillä minä tiedän, ettäs annat minun kuolemaan, joka on se huone, joka kaikille eläville on asetettu.
Aku tahu, Kaubawa aku kepada alam kematian, tempat semua yang hidup dikumpulkan.
24 Ei hän kuitenkaan ojenna kättänsä luutarhaan, eikä he huuda kadotuksestansa.
Mengapa Kau menyerang orang yang celaka, yang tak dapat berbuat apa pun kecuali mohon iba?
25 Minä itkin kovana aikana, ja minun sieluni armahti köyhää.
Bukankah aku menangis bersama orang yang kesusahan, dan mengasihani orang yang berkekurangan?
26 Minä odotin hyvää, ja paha tuli: minä odotin valkeutta, ja pimeys tuli.
Aku mengharapkan bahagia dan terang, tapi kesukaran dan kegelapanlah yang datang.
27 Minun sisällykseni kiehuvat lakkaamatta: Murheen aika on minun ennättänyt.
Aku terkoyak oleh duka dan nestapa; hari demi hari makin banyak yang kuderita.
28 Minä käyn mustettuna, ehkei aurinko minua ruskoittanut: minä nousen kansan seassa ja huudan.
Di dalam kelam, tanpa cahaya, aku berkeliaran; aku berdiri di muka umum, minta pertolongan.
29 Minä olen kärmetten veli, strutsilinnun poikain kumppani.
Suaraku sedih penuh iba seperti tangis serigala dan burung unta.
30 Minun nahkani minun päälläni on mustettunut, ja minun luuni ovat helteestä palaneet.
Kulitku menjadi hitam; tubuhku terbakar oleh demam.
31 Minun kanteleeni on muuttunut valitukseksi, ja minun huiluni itkuksi.
Dahulu kudengar musik gembira, kini hanya ratapan tangis belaka.
