Jobin 30

1 Nyt minun nuorempani nauravat minua, joiden isiä en minä olisi pannut minun laumani koirain sekaan;

« Mais maintenant, ceux qui sont plus jeunes que moi me tournent en dérision, dont j'ai considéré les pères comme indignes d'être mis avec mes chiens de berger.

2 Joiden voiman minä tyhjänä pidin, jotka ei ijällisiksi tulleet;

A quoi me sert la force de leurs mains? des hommes chez qui l'âge mûr a péri?

3 Ne jotka nälän ja tuskan tähden pakenivat erinänsä korpeen, äsken turmeltuneet ja köyhtyneet,

Ils sont décharnés par le manque et la famine. Ils rongent la terre aride, dans la pénombre du désert et de la désolation.

4 Jotka nukulaisia repivät pensasten ympäri; ja katajan juuret olivat heidän ruokansa:

Ils cueillent des herbes salées près des buissons. Les racines de l'arbre à balais sont leur nourriture.

5 He ajettiin ulos, ja huudettiin heitä vastaan niinkuin varasta.

Ils sont chassés du milieu des hommes. Ils crient après eux comme après un voleur,

6 He asuivat kauhiain ojain tykönä maan luolissa ja vuorten rotkoissa.

de sorte qu'ils vivent dans des vallées effrayantes, et dans les trous de la terre et des rochers.

7 Pensasten keskellä he huusivat, ja ohdakkein sekaan he kokosivat itsensä,

Ils braillent dans les buissons. Ils sont rassemblés sous les orties.

8 Turhain ja hyljättyin ihmisten lapset, jotka halvimmat olivat maan päällä.

Ce sont des enfants de fous, oui, des enfants de méchants. Ils ont été chassés du pays à coups de fouet.

9 Ja nyt minä olen heidän lauluksensa tullut, ja minun täytyy heidän juttunansa olla.

« Maintenant, je suis devenu leur chant. Oui, je suis un mot d'ordre pour eux.

10 He kauhistavat minua, ja erkanevat kauvas minusta; ja ei he häpee sylkeä minun kasvoilleni.

Ils m'abhorrent, ils se tiennent à l'écart de moi, et n'hésitez pas à me cracher au visage.

11 Sillä hän on minun köyteni päästänyt, ja on nöyryyttänyt minun: He ovat suitset minun edestäni heittäneet pois.

Car il a détaché son cordon, et m'a fait souffrir; et ils se sont libérés de toute contrainte devant moi.

12 Oikialle puolelle nousivat nuorukaiset: He lykkäsivät pois minun jalkani, ja tekivät tien minua kohden, hukuttaaksensa minua.

A ma droite se lève la populace. Ils ont repoussé mes pieds. Ils ont jeté contre moi leurs méthodes de destruction.

13 He ovat kukistaneet minun polkuni: se oli huokia heille minua vahingoittaa, ilman kenenkään avuta.

Ils marquent mon chemin. Ils favorisent ma destruction sans l'aide de personne.

14 He ovat tulleet sisälle niinkuin suurten rakoin lävitse, ja ovat sekaseuraisin karaneet sisälle.

Ils arrivent comme par une large brèche. Ils s'enroulent au milieu des ruines.

15 Pelko on kääntynyt minua vastaan, ja niinkuin tuuli vainonnut minun kunniaani, ja niinkuin pilvi, on minun autuuteni mennyt ohitse.

Les terreurs se sont retournées contre moi. Ils chassent mon honneur comme le vent. Mon bien-être s'est éteint comme un nuage.

16 Mutta nyt kääntää minun sieluni itsensä minua vastaan, ja minun murhepäiväni ovat minun käsittäneet.

« Maintenant mon âme est répandue au-dedans de moi. Des jours d'affliction se sont emparés de moi.

17 Yöllä minun luuni lävistettiin kaikin paikoin lävitse, ja minun suoneni ei saa lepoa.

Au temps de la nuit, mes os sont percés en moi, et les douleurs qui me rongent ne prennent aucun repos.

18 Suuren voiman kautta minun vaatteeni muutetaan, ja hän on vyöttänyt minun niinkuin hameeni pään lävellä.

Mon vêtement est défiguré par une grande force. Il me lie comme le col de ma tunique.

19 Minä sotkutaan lokaan, ja verrataan tomuun ja tuhkaan.

Il m'a jeté dans la boue. Je suis devenu comme de la poussière et des cendres.

20 Jos minä hudan sinun tykös, niin et sinä vastaa minua: jos minä käyn edes, niin et sinä minusta tietävinäs ole.

Je crie vers toi, et tu ne me réponds pas. Je me lève, et tu me regardes.

21 Sinä olet muuttunut minulle hirmuiseksi, ja vainoot minua kätes voimalla.

Tu t'es retourné pour être cruel envers moi. De la force de ta main, tu me persécutes.

22 Sinä nostat minun tuuleen, ja annat minun ajaa sen päällä, ja sulaat minun voimallisesti.

Tu me soulèves au vent, et tu me pousses avec lui. Vous me dissolvez dans la tempête.

23 Sillä minä tiedän, ettäs annat minun kuolemaan, joka on se huone, joka kaikille eläville on asetettu.

Car je sais que tu me feras mourir, à la maison désignée pour tous les vivants.

24 Ei hän kuitenkaan ojenna kättänsä luutarhaan, eikä he huuda kadotuksestansa.

« Cependant, on ne tend pas la main dans sa chute? Ou dans sa calamité donc crier au secours?

25 Minä itkin kovana aikana, ja minun sieluni armahti köyhää.

N'ai-je pas pleuré sur celui qui était dans la détresse? Mon âme n'a-t-elle pas été affligée par les nécessiteux?

26 Minä odotin hyvää, ja paha tuli: minä odotin valkeutta, ja pimeys tuli.

J'ai cherché le bien, et le mal est venu. Quand j'ai attendu la lumière, l'obscurité est venue.

27 Minun sisällykseni kiehuvat lakkaamatta: Murheen aika on minun ennättänyt.

Mon cœur est troublé, et ne se repose pas. Des jours d'affliction sont venus sur moi.

28 Minä käyn mustettuna, ehkei aurinko minua ruskoittanut: minä nousen kansan seassa ja huudan.

Je suis en deuil sans le soleil. Je me lève dans l'assemblée, et je crie à l'aide.

29 Minä olen kärmetten veli, strutsilinnun poikain kumppani.

Je suis un frère pour les chacals, et un compagnon des autruches.

30 Minun nahkani minun päälläni on mustettunut, ja minun luuni ovat helteestä palaneet.

Ma peau devient noire et se détache de moi. Mes os sont brûlés par la chaleur.

31 Minun kanteleeni on muuttunut valitukseksi, ja minun huiluni itkuksi.

C'est pourquoi ma harpe s'est changée en deuil, et ma pipe dans la voix de ceux qui pleurent.