Jobin 30
1 Nyt minun nuorempani nauravat minua, joiden isiä en minä olisi pannut minun laumani koirain sekaan;
And now - they have laughed on me [people] young more than me to days whom I rejected fathers their to put with [the] dogs of flock my.
2 Joiden voiman minä tyhjänä pidin, jotka ei ijällisiksi tulleet;
Also [the] strength of hands their why? to me on them it had perished vigor.
3 Ne jotka nälän ja tuskan tähden pakenivat erinänsä korpeen, äsken turmeltuneet ja köyhtyneet,
In poverty and in hunger barren the [ones who] gnaw a dry region yesterday of ruin and desolation.
4 Jotka nukulaisia repivät pensasten ympäri; ja katajan juuret olivat heidän ruokansa:
Those [who] pluck off mallow on bush[es] and [the] root of broom plants [for] food their.
5 He ajettiin ulos, ja huudettiin heitä vastaan niinkuin varasta.
From [the] community they are driven away people shout on them like thief.
6 He asuivat kauhiain ojain tykönä maan luolissa ja vuorten rotkoissa.
On [the] slope of wadis to dwell holes of [the] ground and rocks.
7 Pensasten keskellä he huusivat, ja ohdakkein sekaan he kokosivat itsensä,
Between bushes they bray under nettle[s] they are joined together.
8 Turhain ja hyljättyin ihmisten lapset, jotka halvimmat olivat maan päällä.
Sons of a fool also sons of not a name they have been scourged from the land.
9 Ja nyt minä olen heidän lauluksensa tullut, ja minun täytyy heidän juttunansa olla.
And now taunt song their I have become and I have become for them a word.
10 He kauhistavat minua, ja erkanevat kauvas minusta; ja ei he häpee sylkeä minun kasvoilleni.
They abhor me they are distant from me and from face my not they have withheld spittle.
11 Sillä hän on minun köyteni päästänyt, ja on nöyryyttänyt minun: He ovat suitset minun edestäni heittäneet pois.
For (string my *Q(K)*) he has loosened and he has afflicted me and [the] halter from before me they have sent away.
12 Oikialle puolelle nousivat nuorukaiset: He lykkäsivät pois minun jalkani, ja tekivät tien minua kohden, hukuttaaksensa minua.
On [the] right [side] a brood they arise feet my they have sent away and they have piled up on me [the] paths of disaster their.
13 He ovat kukistaneet minun polkuni: se oli huokia heille minua vahingoittaa, ilman kenenkään avuta.
They have torn down pathway my to destruction my they benefit not a helper [belongs] to them.
14 He ovat tulleet sisälle niinkuin suurten rakoin lävitse, ja ovat sekaseuraisin karaneet sisälle.
Like a breach wide they come under devastation they have rolled themselves.
15 Pelko on kääntynyt minua vastaan, ja niinkuin tuuli vainonnut minun kunniaani, ja niinkuin pilvi, on minun autuuteni mennyt ohitse.
It has been turned on me sudden terror it pursues like the wind dignity my and like a cloud it has passed away prosperity my.
16 Mutta nyt kääntää minun sieluni itsensä minua vastaan, ja minun murhepäiväni ovat minun käsittäneet.
And now on me it pours itself out life my they seize me days of affliction.
17 Yöllä minun luuni lävistettiin kaikin paikoin lävitse, ja minun suoneni ei saa lepoa.
Night bones my he has pierced from on me and gnawing [pains] my not they rest!
18 Suuren voiman kautta minun vaatteeni muutetaan, ja hän on vyöttänyt minun niinkuin hameeni pään lävellä.
With greatness of strength it disguises itself clothing my like [the] mouth of tunic my he girds about me.
19 Minä sotkutaan lokaan, ja verrataan tomuun ja tuhkaan.
He has thrown me to the mud and I have become like like dust and ash[es].
20 Jos minä hudan sinun tykös, niin et sinä vastaa minua: jos minä käyn edes, niin et sinä minusta tietävinäs ole.
I cry for help to you and not you answer me I have stood and you have considered carefully me.
21 Sinä olet muuttunut minulle hirmuiseksi, ja vainoot minua kätes voimalla.
You change yourself into [one] cruel to me with [the] might of hand your you are hostile to me.
22 Sinä nostat minun tuuleen, ja annat minun ajaa sen päällä, ja sulaat minun voimallisesti.
You lift up me to [the] wind you make ride me and you dissolve me (success. *Q(K)*)
23 Sillä minä tiedän, ettäs annat minun kuolemaan, joka on se huone, joka kaikille eläville on asetettu.
For I know death you will bring me and a house of appointed meeting for every living [thing].
24 Ei hän kuitenkaan ojenna kättänsä luutarhaan, eikä he huuda kadotuksestansa.
Surely not on a heap of ruins anyone stretches out a hand or in disaster his to them a cry for help.
25 Minä itkin kovana aikana, ja minun sieluni armahti köyhää.
Not did I weep for [the] hard of day was it grieved? self my for the needy [person].
26 Minä odotin hyvää, ja paha tuli: minä odotin valkeutta, ja pimeys tuli.
If good I waited for and it came evil and I waited for light and it came darkness.
27 Minun sisällykseni kiehuvat lakkaamatta: Murheen aika on minun ennättänyt.
Inward parts my they have been made to boil and not they have been still they have confronted me days of affliction.
28 Minä käyn mustettuna, ehkei aurinko minua ruskoittanut: minä nousen kansan seassa ja huudan.
Being dark I have gone about with not sun I have stood in the assembly I cry out for help.
29 Minä olen kärmetten veli, strutsilinnun poikain kumppani.
A brother I have become of jackals and a companion of daughters of an ostrich.
30 Minun nahkani minun päälläni on mustettunut, ja minun luuni ovat helteestä palaneet.
Skin my it has become black from on me and bone my it has burned from heat.
31 Minun kanteleeni on muuttunut valitukseksi, ja minun huiluni itkuksi.
And it has become mourning harp my and flute my [the] sound of weepers.
