Jobin 3
1 Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.
Entonces, abriendo su boca y maldiciendo el día de su nacimiento,
2 Ja Job vastasi ja sanoi:
Job dijo:
3 Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.
Perezca el día de mi nacimiento y la noche en que se dijo: Un niño es concebido.
4 Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.
Que ese día, hubiera sido oscuro; y Dios no hubiera tomado nota de esto desde lo alto, y no hubiera resplandecido la luz del día;
5 Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.
Deja que la oscuridad y la noche negra sea su redentor; deja que se cubra con una nube; Deja que las sombras oscuras del día te envíen miedo.
6 Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.
En cuanto a esa noche que la oscuridad espesa la tome; Que no tenga gozo entre los días del año; Que no venga en el número de los meses.
7 Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.
En cuanto a esa noche, que hubiera sido estéril; Que ninguna voz de alegría hubiera sonado en ella;
8 Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.
Que la maldigan los que ponen una maldición en el día; que están listos para despertar a Leviatán.
9 Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,
Sean oscuras sus estrellas de la mañana; Que esté buscando luz, pero que no la tenga; Que no vea los rayos del alba.
10 Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.
Porque no cerró las puertas del vientre de mi madre, ni oculto los problemas de mis ojos.
11 Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?
¿Por qué la muerte no me tomó cuando salí del cuerpo de mi madre, por qué no, cuando salí del vientre, entregue mi espíritu?
12 Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?
¿Por qué hubo rodillas que me recibieron o por qué los pechos para que me den leche?
13 Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.
Porque entonces podría haber ido a mi descanso en silencio, y en el sueño, haber estado en paz,
14 Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;
Con los reyes y los sabios de la tierra, que edificaron grandes casas para sí mismos;
15 Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;
O con los gobernantes que tenían oro, y cuyas casas estaban llenas de plata;
16 Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.
O como un aborto de niño que nunca podría haber existido; Como niños pequeños que no han visto la luz.
17 Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;
Allí dejan de perturbar los malvados, y aquellos cuyas fuerzas han llegado a su fin tienen descanso.
18 Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;
Allí los prisioneros están en paz juntos. La voz del capataz no vuelve a sus oídos.
19 Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:
El pequeño y el grande están allí, y el siervo está libre de su amo.
20 Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?
¿Por qué le da luz al que está en problemas, y la vida al alma amarga;
21 Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?
Para aquellos cuyo deseo es la muerte, pero no viene; que la buscan más que la riqueza secreta;
22 Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?
¿Que se alegran con gran gozo y se regocijan cuando llegan a su último lugar de descanso;
23 Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?
Pporque se le da luz a un hombre que no sabe por donde va, y que está acorralado por Dios?
24 Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,
En lugar de mi comida tengo pena, y de mí salen gritos de dolor como agua.
25 Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.
Porque lo que estaba temiendo ha venido sobre mi y de lo cual tengo miedo me aconteció.
26 Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.
No tengo paz, ni silencio, ni descanso; nada más que el dolor viene sobre mí.
