Jobin 3

1 Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.

Después de esto abrió Job su boca, y maldijo su día.

2 Ja Job vastasi ja sanoi:

Y exclamó Job, y dijo:

3 Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.

Perezca el día en que yo fui nacido, y la noche que dijo: Concebido es varón.

4 Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.

Aquel día fuera tinieblas, y Dios no curara de él desde arriba, ni claridad resplandeciera sobre él.

5 Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.

Ensuciáranle tinieblas y sombra de muerte; reposara sobre él nublado, que le hiciera horrible como día caluroso.

6 Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.

A aquella noche ocupara oscuridad, ni fuera contada entre los días del año, ni viniera en el número de los meses.

7 Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.

Oh si fuera aquella noche solitaria, que no viniera en ella canción;

8 Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.

Maldijéranla los que maldicen al día, los que se aparejan para levantar su llanto.

9 Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,

Las estrellas de su alba fueran oscurecidas; esperara la luz, y no viniera; ni viera los párpados de la mañana.

10 Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.

Porque no cerró las puertas del vientre donde yo estaba, ni escondió de mis ojos la miseria.

11 Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?

¿Por qué no morí yo desde la matriz, y fui traspasado en saliendo del vientre?

12 Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?

¿Por qué me previnieron las rodillas, y para qué los pechos que mamase?

13 Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.

Porque ahora yaciera y reposara; durmiera, y entonces tuviera reposo,

14 Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;

Con los reyes, y con los consejeros de la tierra, que edifican para sí los desiertos;

15 Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;

O con los príncipes que poseen el oro, que hinchen sus casas de plata.

16 Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.

O ¿ por qué no fui escondido como abortivo, como los pequeñitos que nunca vieron luz?

17 Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;

Allí los impíos dejaron el miedo, y allí descansaron los de cansadas fuerzas.

18 Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;

Allí también reposaron los cautivos, no oyeron la voz del exactor.

19 Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:

Allí está el chico y el grande: allí es el siervo libre de su señor.

20 Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?

¿Por qué dio luz al trabajado, y vida a los amargos de ánimo?

21 Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?

Que esperan la muerte, y no la hay: y la buscan más que tesoros.

22 Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?

Que se alegran de grande alegría, y se gozan cuando hallan el sepulcro.

23 Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?

Al hombre que no sabe por donde vaya, y que Dios le encerró.

24 Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,

Porque antes que mi pan, viene mi suspiro: y mis gemidos corren como aguas.

25 Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.

Porque el temor que me espantaba, me ha venido, y háme acontecido lo que temía.

26 Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.

Nunca tuve paz, nunca me sosegué, ni nunca me reposé; y vínome turbación.