Jobin 3
1 Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.
Después de esto Job abrió su boca y maldijo su día.
2 Ja Job vastasi ja sanoi:
Y Job habló:
3 Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.
Perezca el día cuando nací y la noche cuando se dijo: Un varón fue concebido.
4 Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.
Sea aquel día oscuridad. No pregunte ʼElohim desde lo alto por él, ni claridad lo ilumine.
5 Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.
Que la oscuridad y las tinieblas reclamen [ese día] para ellas, repose sobre él una nube, llénelo de terror la calina del día.
6 Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.
Que la oscuridad se apodere de aquella noche. No se cuente entre los días del año ni aparezca en el número de los meses.
7 Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.
Sea esa noche estéril y los gritos de júbilo no penetren en ella.
8 Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.
Maldíganla los que maldicen en el día, los que se aprestan a excitar al cocodrilo.
9 Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,
Oscurézcanse las estrellas de su alborada. Espere la luz, y no le venga, ni contemple los destellos de la aurora,
10 Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.
porque no cerró las puertas de la matriz donde yo estaba, ni escondió la miseria de mis ojos.
11 Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?
¿Por qué no morí yo en la matriz o expiré al salir del vientre?
12 Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?
¿Por qué hallé rodillas que me acogieron y pechos que me amamantaron?
13 Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.
Pues ahora yacería tranquilo, dormiría y tendría descanso
14 Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;
con reyes y consejeros de la tierra que reedificaron ruinas para ellos,
15 Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;
o con príncipes que tuvieron oro, que llenaron de plata sus palacios.
16 Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.
¡Oh! ¿Por qué no fui escondido como aborto, como los fetos que nunca ven la luz?
17 Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;
Allí dejan de perturbar los perversos. Allí descansan los de agotadas fuerzas.
18 Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;
Allí también los cautivos gozan del reposo, sin oír la voz del capataz.
19 Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:
Allí están el pequeño y el grande, y el esclavo está libre de su amo.
20 Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?
¿Por qué se da luz al desdichado, y vida a los de ánimo amargado,
21 Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?
a los que ansían la muerte y no les llega aunque la busquen más que tesoros escondidos,
22 Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?
a los que se alegran grandemente, y se regocijan cuando hallan la tumba,
23 Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?
al hombre para quien su camino está oculto, y a quien ʼElohim tiene acorralado?
24 Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,
Porque en lugar de mi pan viene mi suspiro, y mis gemidos corren como aguas,
25 Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.
porque me cayó lo que temía y el terror que tenía me aconteció.
26 Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.
¡No tengo paz, ni tranquilidad, ni reposo, sino me vino turbación!
